Mitä luet tällä hetkellä?

[Satori]

Robert Heinlein -- Moon Is a Harsh Mistress

[Hieda no Mukyuu]

Robert Heinlein -- Moon Is a Harsh Mistress

Minä olen lukenut ainakin kaksi Heinleinin kirjoittamaa romaania. Niistä »Kissa muurin läpi» (The Cat Who Walks Through Walls) sijoittuu osittain Kuussa sijaitseviin siirtokuntiin, ja niitten historiasta keskustellaan välillä laajasti. Täytynee lukea myös »Kuu on julma» ja ottaa selvää, sijoittuvatko romaanit missään mielessä samaan mahdolliseen todellisuuteen.

[tsalop]

En tiedä lasketaanko tämä lukemiseksi mutta: SAFe 4.0: Scrum master with SSM certfication...

[Error 424]

Encyclopedia Eorzea

[J_onn_e]

Tuli vihdoin aloitettu Taru Sormusten Herrasta ja sitä luettu nelisenkymmentä sivua.
Kaikkea sitä suhteellinen, väliaikainen netittömyys saa aikaan

[Hieda no Mukyuu]

Sormusten herrasta pieni havainto: Kun luin teoksen ensi kertaa lapsena, nautin ylivoimaisesti eniten toisen ja kolmannen kirjan eeppisistä seikkailuvaiheista, joissa ahdistavat sormusvarjot tai Mordorin välitön uhka eivät olleet paljoakaan läsnä. Alun arkiselta maistuneen Konnun-kuvauksen luin tunnollisesti mutta väkisin, ajatellen, että tarjoaahan se sentään taustaa hahmoille ja kokonaisuudelle. Mieluummin varmaan olisin lukenut vaikka Minas Tirithin tai Rautapihan arjesta. Nykyään lueskellessani taas nautin ensimmäisen kirjan ensimmäisistä luvuista jopa enemmän kuin Rivendellin ja Emyn Muilin välille sijoittuvista seikkailuista.

Ollessani kiinni Sormusten herran yksityiskohdissa ymmärrän kyllä, mistä muutoksessa on kysymys. Etäämmältä katsellen ja lapsuuttani muistellen ero tuntuu uskomattomalta. Samaa luokkaa olisi, jos jonakin päivänä huomaisin syöväni kaurapuuroa mieluummin kuin jauhelihapitsaa.

[J_onn_e]

Sormusten herrasta pieni havainto: Kun luin teoksen ensi kertaa lapsena, nautin ylivoimaisesti eniten toisen ja kolmannen kirjan eeppisistä seikkailuvaiheista, joissa ahdistavat sormusvarjot tai Mordorin välitön uhka eivät olleet paljoakaan läsnä. Alun arkiselta maistuneen Konnun-kuvauksen luin tunnollisesti mutta väkisin, ajatellen, että tarjoaahan se sentään taustaa hahmoille ja kokonaisuudelle. Mieluummin varmaan olisin lukenut vaikka Minas Tirithin tai Rautapihan arjesta. Nykyään lueskellessani taas nautin ensimmäisen kirjan ensimmäisistä luvuista jopa enemmän kuin Rivendellin ja Emyn Muilin välille sijoittuvista seikkailuista.

Ollessani kiinni Sormusten herran yksityiskohdissa ymmärrän kyllä, mistä muutoksessa on kysymys. Etäämmältä katsellen ja lapsuuttani muistellen ero tuntuu uskomattomalta. Samaa luokkaa olisi, jos jonakin päivänä huomaisin syöväni kaurapuuroa mieluummin kuin jauhelihapitsaa.

Olen itseasiassa melko tyytyväinen siihen että luen kirjan nyt enkä nuorempana sillä en olisi välttämättä osannut silloin arvostaa kirjaa samalla tavalla.
Aina olen saanut kuulla kirjan alun olevan pitkästyttävä mutta itse olen viihtynyt Konnun maalaismaisemassa oikein hyvin.
Alun kerrontatyyli, Hobittitrivian syöttäminen ja maailmanrakennus käy omaan makuuni oikein osuvasti.
Takaraivossani oli myös aluksi pieni toive saada elokuvat epänähdyiksi sillä koen niiden rajoittavan mielikuvitustani jollain tasolla. Esim. Frodo ei vaan voi näyttää keneltäkään muulta kuin Elijah Woodilta.
Pitemmälle luettaessa ja maailman laajentuessa jo Bukinmaalle tultaessa kauas elokuvien ulkopuolelle tämä ongelmantynkä alkaa jo helpottaa.

[Satori]

Takaraivossani oli myös aluksi pieni toive saada elokuvat epänähdyiksi

Tomppa Bombadil ei oo leffaversiossa. Konnusta Rivendeliin on ittellä ollu aina suosikkipätkä kirjasarjassa. Leffassa tää pätkä jäi aika olemattomaksi.

[Hieda no Mukyuu]

Bombadilia on moni fani pitänyt suurena ongelmana, joten en ihmettele, että hänet jätettiin elokuvasta pois.

Oma suhteeni vanhaan Tomiin on ristiriitainen. Minusta on tavattoman viehättävää, että J. R. R. otti mukaan

Spoiler (click to show/hide)

lastensa kovaonnisen leikkikalun, sekä pääteokseensa että hobittien kansanrunouteen.

Toisaalta se, miten pitkät selittelyt koko hahmon olemassaolo vaatii Rivendellissä, on mielestäni räikein merkki kesken kirjoitustyön tapahtuneesta muutoksesta – siitä, miten kustantajan tilaama »Hobitti II» muuttui »Sormusten Herraksi» ja itse »Hobitti» uuden seikkailuromaanin vaatimattomaksi esiosaksi (prequel).

Olisi hauskaa päästää tutustumaan »Hobitin» ensimmäiseen julkaistuun versioon, jossa mukana on kuulemma konnavahtien sijasta poliisimiehiä ja ruokapöytään katettuina pikkelssin sijasta säilöttyjä tomaatteja.

[bitofhope]

Olisi hauskaa päästää tutustumaan »Hobitin» ensimmäiseen julkaistuun versioon, jossa mukana on kuulemma konnavahtien sijasta poliisimiehiä ja ruokapöytään katettuina pikkelssin sijasta säilöttyjä tomaatteja.

Onko kyseessä Tove Janssonin kuvittama vuoden 1973 Risto Pitkäsen käännös Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin, jossa Kalpa Kassinen kohtaa Usvavuorilla Kulpsinin, jolta vie sormuksen? Jossain alakoulun lukukirjassa oli maistiaisia eri nuortenkirjoista, ja siinä törmäsin tähän nykykäännökseen tottumattomalle erikoiseen, mutta sinänsä taidokkaaseen suomiversioon.

Vai onko kyseessä siis oikein Tolkienin kynäilemä raakaversio, joka myöhemmin julkaistiin meille tuttuna teoksena The Hobbit or There and Back Again?

[J_onn_e]

Onko kyseessä Tove Janssonin kuvittama vuoden 1973 Risto Pitkäsen käännös Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin, jossa Kalpa Kassinen kohtaa Usvavuorilla Kulpsinin, jolta vie sormuksen? Jossain alakoulun lukukirjassa oli maistiaisia eri nuortenkirjoista, ja siinä törmäsin tähän nykykäännökseen tottumattomalle erikoiseen, mutta sinänsä taidokkaaseen suomiversioon.

Tuollaisesta versiosta en ollut kuullutkaan, tai ehkä olin ja sittemmin unohtanut tyystin.
Oli miten oli haluan sen.

Edit: Haluamiseni rajoittui juuri huomattavasti: Huh hintaa

[Hieda no Mukyuu]

Kävisikö teille, toverit, että jatkaisimme Tolkien-keskustelua ihan omana aiheenaan?

[J_onn_e]

Uusi vuosi alkaa kirjalla. Kirjalla, jonka olen halunnut lukea jo pitemmän aikaa mutta vasta nyt sain aikaiseksi hankkia sen.
Kyseessä on siis Frank Herbertin Dyyni. Lukupinossa ensimmäisen osan lisäksi myös jatko-osat, mutta saa nähdä kauanko kestää ennenkuin pääsen niihin käsiksi.

E:Sekä yliarvioin kirjan pituuden että aliarvioin oman lukunopeuteni, ensimmäinen kirja on jo ahmittu.
Vetää niin kovaa mukaan että pitää aloittaa toinen heti perään.

[Satori]

Dyyni-sarja on kyllä yksi ehdottomia lemppareitani -- Kannattaa lukea! Poikansa kirjoittamat jatko-osat eivät tosin ole yhtälailla timangia kuin alkuperäinen trilogia.

Ittel menossa lukulistalla jo pitkään roikkunut Hannu Rajaniemen "The Quantum Tief" (Kvanttivaras) -- englanninkieleisenä alkuteoksena.
Samaan aikaan vähemmällä huomiolla menossa Titus Liviuksen "Ab urbe condita" (Rooman historia) -- englanniksi latinasta käännettynä.

[J_onn_e]

Dyyni-sarja on kyllä yksi ehdottomia lemppareitani -- Kannattaa lukea! Poikansa kirjoittamat jatko-osat eivät tosin ole yhtälailla timangia kuin alkuperäinen trilogia.

Hyppäs kyllä omiinkin suosikkeihini. Vedin alkuvuodesta ekat kolme kirjaa aikalailla peräjälkeen.
Dyynin Messias olisi tuossa vielä odottamassa, mutta kulutin lukumojoni loppuun hetkeksi. Kunhan saan sen luettua lienee aika metsästää loput.

Frank Herbertin pojan kirjailemista jatko osista olinkin jo kuullut huonoa. Saivat Pelaajacastissa Janne Pyykköseltä kerran aika kovatkin haukut.