^ Karuta-kortit. Et varmaan Suomessa näekkään, harva tuskin jaksaa oppia nuo 100 runoa japaniksiulkoa ja jos jaksaa ni täytyisi olla vastustaja. Lisäksi pitäisi oppia tunnistamaan nuo merkit väärinpäin ja reagoimaan nopeasti. Itse kuitenkin tyydyn vai netin antimiin ja katon huvikseni joitakin otteluita.
Itse ollaan siskon kanssa pelailtu kaiken maailman finanssipelejä ja jotain muuta älyvapaata lautapeliä, toki nyt on tää 500km matkaa niin ei olla mitään uusia kauhemmin tullut pelattua. Monopoli on semmonen peli et ei hyvää päivää, yli kahden viikon sessioita vedetty siskon kanssa ku kumpikaan ei suostu luovuttamaan.
Itse ainakin olen ihan ryökäleesti tykännyt pelata finanssipeleistä Hotel-lautapeliä. Peli on vähän kuin monopoli, mutta tontteja on vähemmän, sattumia/yhteismaa-kortteja ei ole ja niiden päivittäminen voi joko olla halpaa tai aivan liian ylikallista. Kuitenkin siskon kanssa ollaan kovasti tykätty, kun peli loppuu nopeasti yleensä siihen että President-hotellin (kalleimman) omistaja kuolee velkoihin tai ui rahoissa. Kuitenkin peliin uppoa se 1-2h riippuen peistä.
Uusimmsita peleistä ollaan pelattu Fits-nimistä "lauta"peliä, jossa pelataan tetrismäisesti asettamalla palikoita järjestyksessä omalle pelilaudalle. jokaisessa pelin erässä yritetään tehdä mahdollisimman monta vaakariviä, mutta joissakin erissä on plussaa antavia kohtia, joiden jäädessä näkyville pelin loputtua saa lisäpisteitä. Vastaavasti on myös negatiivisesti toimivia kohtia. Viimeisessä erässä taas näkyvistä parillisista kuvioista saa plussaa ja parittomista miinusta.
Kaverin luona on sitten pari kertaa tullut pelattua jotain Dungeons and Dragons-lautapeliä, joka oli ihan jees, paitsi et molemmissa pelikerroissa pahin monsu päättää tulla just meidän pakoreitin kohdalle.