Ilmapiirissä oli jotain kummallista, sen aistin itsekin. Se oli kuin ennakkoaavistus jostain pahasta, tuntui siltä että jokin oli toisin kuin pitäisi olla, vaikkei mikään ollut paljain silmin nähtävästi vialla. Jokin häivähtävä tunne pisti minut avaamaan ikkunani kaihtimet ja ehdin juuri vilaukselta nähdä epäselvän hahmon juoksemassa käsittämätöntä vauhtia itseäni kohti, ennenkuin se hyppäsi kissaeläimen lailla ilmaan ja paiskautui ikkunani läpi. Huippuun treenattujen refleksieni ansiosta ehdin nojautua voimakkaasti taaksepäin, tämän nyt ylitseni lentävän otuksen tieltä, jonka potkaisin huoneeni kattoon kaikilla voimillani, tukeutuen käsiini joiden ulottuvilla lattia nyt oli upean väistöliikkeeni ansiosta. Antamatta syntyneen liike-energian suotta mennä hukkaan, jatkoin kiepsahdusta ja heitin täyden kuperkeikan laskeutuen kyyryyn jaloilleni. Aistin tämän selkkauksen jatkuvan vielä hetken aikaa, joten käytännöllisyyden vuoksi viskasin päälläni olleen kylpytakin kevyesti parin metrin päähän viereeni paljastaen lihaksikkaan ruumiini, enkä hetkeäkään liian aikaisin, tuntemattoman otuksen ponnistaessa katosta kohti edessään seisovaa taistelijaa. Nyt en mitään kerennyt tekemään, ja epämääräinen uhka iski minut maahan voimalla joka sai laminaattilattian halkeilemaan ja irtoamaan sijoiltaan.
Valmistauduin jo vastaanottamaan raatelukynnet rintakehääni tai torahampaat kaulaani, mutta kuulinkin puhetta. Uskalsin katsoa tunkeilijaa aiempaa tarkemmin, ja hetkelliseksi hämmästyksekseni näin Seppo Hovin tutut kasvot. Tämä otus pyrki kuolan ja veren (en totta puhuen tiedä kenen) suupielistään valuessa selvästi tuottamaan pedon äänihuulillaan jotain kieltä mitä ihminen kykenisi ymmärtämään, ja hetken kulmiani kurtisteltuani ja korviani höristeltyäni aloin saada selvän tuosta epäinhimillisestä korinasta. "Eikö modet ole hereillä perkele?" En aivan käsittänyt mitä tämä merkitsi, ja ilmeeni oli sen mukainen kysyessäni "Mitä tuolla tarkoitatte, arvoisa käyttäjä?". Timmit kehomme hankautuivat yhteen hien ja veren hajun levitessä huoneeseen Sepon kasvojen lähestyessä omiani, hänen huultensa liikkuessa kuin aikoisi taas sanoa jotain. "Endingei ei sais postailla." Silmäni laajenivat tajutessani mitä luultavimmin oli tapahtunut, kierähdin kaataen hieman rauhoittuneen Hovin selälleen, ja siirryin koneelleni pikaisesti katsomaan mitä perusteltujen mielipiteiden, kovan kritiikin ja älykkäiden heittojen keskuksessa, omalla foorumillamme, oikein kuului.
Hämmennykseni ja lievä vitutukseni vaihtui ymmärrykseen, toivoihan endingien osittaisenkin paljastamisen tekemättä jättämistä yläpuolellamme olevista tahoista itse kaikkein vaikutusvaltaisinkin. Vakuutin osittain huoneeni tuhonneen hirviön siitä että tekisin asialle jotain, jolloin tuo oli Batmanin tapaan kadonnut kun seuraavan kerran hänen suuntaansa vilkaisin. Minun oli aluksi vaikea uskoa että tuo juoksisi yhtä menoa Tampereelle saakka, mutta vielä vaikeampi oli minun uskoa että kyseinen kauhistus kykenisi käyttämään mitään kulkuneuvoa tai julkisilla ihmisten keskellä matkustamaan. Luoja niitä auttakoon ketkä hänen tielleen sattuisivat.
Tästä tapahtumastahan opimme että älkää postatko endingejä tai osia niistä, minulla ei ole varaa rempata ikkunaani jatkuvasti. Kiitos ～☆
