Maallikon tai kapeakatseisen korvaan atonaalinen/kokosävelasteikkoon/12-säveljärjestelmään/mikrotonaalisuuteen perustuva musiikki saattaa kuulostaa täysin järjettömältä kakofonialta, mutta sitä se ei melkein ikinä ole.
Osittain jopa tieteellisempää ja paremmin rakennettua kuin romantiikan aikakauden överitunteellinen ripuli.
Toki, musiikistahan saattaa löytyä paljonkin merkitysyhteyksiä ja se saattaa olla todella hienosti ja monimutkaisen matemaattisesti rakennettua, mutta jos siitä puuttuu järkevä musikaalinen rakenne (esim. teemat, A-, B-, C-, jne -osat, toisto ja melodia) miten sitä silti voisi kutsua musiikiksi? Totta kai se on parempaa kun toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos valuva monotooninen pop-musiikki, mutta jos vaikka vertaan modernia taidemusiikkia klassiseen taidemusiikkiin (Bach, Mozart, Beethoven, yms. yms.), on selvää kumpaa voidaan sanoa taiteeksi. Myös klassisessa musiikissa on monimutkaisia ja säännönmukaisia -- joskin myös konservatiivisen tiukkoja -- sääntöjä.
Toki ymmärrän miksi modernia taidemusiikkia arvostetaan, mutta onhan se nyt suurimmaksi osaksi aivan naurettavaa (esimerkiksi John Cagen legendaarinen
4'33 -- käytännössä teoksen tarkoitus lienee kuvastaa hiljaisuuden musiikkia. Kauheampaakin on kuultu toisaalta...). Itse en kuuntele kyseistä musiikkia, mutta eräs kaverini kuuntelee sitä paljon. Ja jos kyseinen musiikkityylilaji ei ole atonaalista, se on täynnä hirveitä dissonansseja (epävireisyyksiä). Klassisessa musiikissa dissonansseja käytetään hyvin harkiten, ja ne voivat muodostaa erinoimaisen melodian.
Tässä taas korostuu omat henkilökohtaiset mieltymykset. Jos en nauti siitä, en pidä siitä: olen siis hedonisti. Saatan pohtia asiaa tai nauttia siitä taiteena, mutta arkipäivänä se ei merkitse minulle mitään, se ei ole minulle mitään. Taidegalleriassa tai sopivassa mielentilassa ollessani arvostan taidetta huomattavasti enemmän kuin tavallisesti. Ehkä olen vain yksinkertainen -- taiteen synnyttämät tunteet merkitsevät minulle enemmän kuin taiteesta syntyneet ajatukset. Osaan kyllä pyydettäessä pohtia mitä taideteos tahtoo kertoa, mutta saatan silti pitää teosta naurettavana.
Vielä Mykyylle sen verran että pahoittelut väärinymmärryksestä. Pidin ajatustesi lukemisesta. Olisin luullut teoriaasi joksikin suoraan filosofiankirjasta. Eipä muuta kuin vain opiskelemaan Taideyliopistoon, ja kirjoitapa siitä tohtorintutkimus! Vitsit sikseen heittäen, on hyvä että tarkkailet asioita objektiivisesti eri näkökulmista. Minun olisi alun perin pitänyt tehdä samoin itse, mutta olin taas niin kiireinen omien mielipiteitteni kertomisessa.
