Tässä kuunnellessani Metallican Black albumia muistelen niitten kahenvuoden takasta keikkaa Helsingissä. Ai että oli ilonen kun sain keikalle lipun 10 aamulla ja virallisesti ne kaikki liput myytiin 9:45 loppuun. (niitä kesti siis ruhtinaaliset 45 minuuttia)
Keikalla tuli sitten ostettua keikkapaita ja huudettua ääni melkein käheeks enne kuin Metallica oli päässyt lavalle, koska siellä oli myös kaks uuta hyvää metalli bändiä, joiden nimiä en nyt muista. Mastodont ja... Lamd of god. Metallican päästyä lavalle, mulla alko kaks ja puol tuntinen taivas keskellä metallihelvettiä \,,/ Keikan päätyttyä, olin puhki, äänetön ja sanaton siitä kaikesta mitä näin ja kuulin.
Mistä tuleekin mieleen oma keikkakokemukseni Sonispheressä 2010. Kyllä, se Sonisphere mihin iski syöksyvirtaus, ihmisiä vietiin sairaalaan, kakkoslavasta tuli käyttökelvoton ja joku kuoli. Kieltämättä harmittaa sen ihmisen ja hänen läheistensä puolesta, mutta en tuntenut kyseistä ihmistä joten ei se päivääni pilannut sen kummemmin. Haukkukaa tunnevammaiseksi jos tahdotte.
En muista tarkkaa lähtöaikaa, mutta oli kesäloman viimeisiä päiviä joka tapauksessa. Kaverin isän kyydillä lähdettiin kohti Poria, hehkuttaen Iron Maidenia jota varten olimme odottaneet ja ostaneet liput nopeammin kuin kissaa ehti sanoa silloin kun ne myyntiin tulivat, ja tietenkin samalla autossa soi manserokki, kuinkas muutenkaan. Automatka meni hyvässä seurassa nopeammin kuin oletin, ja vähän aikaa Porissa harhailtuamme jopa löysimme keikkapaikalle, ja tunnelma... Juku. Kyseessä oli luultavasti ensimmäinen festarini, joten totuttelemista riitti, tosin kaikkeen suhtauduin positiivisesti (lukuunottamatta yhtä kännistä Slayer-fania joka vei paikkani ja vielä kouri samalla D8< lisäsyitä olla tykkäämättä Slayerista ja ainakin joistain sen faneista). Korvatulpat onneksi olivat olemassa, ja hyvä että olivat, jotkut bändit soittivat lujaa (mikä toki kuuluu asiaan), miksi ihmettelenkin kun yksi kaverini ei pitänyt tapahtumassa korvatulppia lainkaan ja oli vieläpä eturivissä, ja väitti että korvat olivat ihan kunnossa keikan jälkeen...
Anthrax taisi olla ensimmäinen bändi jonka esitykset näin kokonaan, parempi bändi kuin luulin ja laulaja osasi ottaa yleisönsä mallikkaasti. Kakkoslavalle tuli joku bändi (en muista mikä), ja vähän sen jälkeen taisi tulla Slayer. Brrrr, ihan ookoo jos tykkää sellaisesta musiikista mutta minulle ei maistu. Ja eiköhän sen jälkeen tullut tuo odottamaton(?) syöksyvirtaus, mutta olimme kätevästi yhden rauta-aidan lähellä joten emme joutuneet talsimaan mudassa, mutta oli aika järkyttävää nähdä kaatuilevia ja (ehkä leikillään) kirkuilevia ihmisiä, plus kaatuneita lavasteita ja jopa huusseja. Hengissä kuitenkin selvittiin, tosin sadetakkikaan ei auttanut vaan olin aivan litimärkä, kännykkä kyllä selvisi kuin ihmeen kaupalla.
Syöksyvirtauksen jälkeen tuli häslinkiä: kakkoslavalla ei pysty esiintymään, näin ollen Mötley Crue ei esiinny, ja ei ole varmaa pääsevätkö Alice Cooper ja Iron Maiden esiintymään (ISO NIELAUS). Tuskin tarvitsee kertoa, että homma saatiin toimimaan jopa aikataulusta jäljessä ja Alice Cooper pääsi esiintymään. Olin vain muutamia biisejä mieheltä kuullut, mutta damn, hieno lavaesiintyminen joka tapauksessa.
Ja sitten. Noin tunnin-puolentoista odotuksen jälkeen. Maiden pääsi lavalle, ja miehiä vastaanottamassa oli vielä sankka joukko koska kukaan ei ollut lähtenyt. Lempibiisini Fear of the Dark soitettiin, Bruce Dickinson nosti hattua meille päättäväisille ja sisukkaille suomalaisille ja tunnelma oli katossa (jos kattoa olisi ollut *insert trollface*). TÄYDELLISTÄ.
Kotimatka menikin nukkuessa ja herkkuja napostellessa, syöminen kun oli jäänyt vähemmälle.
En osaa selittää lyhyesti. Kestäkää. |'D