Pääsin viimein ensimmäisen touhouni läpi normaalilla, mutta 1CC:ä on vielä turha toivoa. Voin siis ehkä melkein kutsua itseäni touhoufaniksi täysin valehtelematta.
Kyseessä oli siis sarjan kolmastoista osa, Kymmenen Himoa, ja hahmona tietenkin aina niin aloittelijaystävällinen Reimu
Ensimmäistä kenttää on tullut toistettua niin paljon, että keijujen laskemisen sijaan olen kerennyt antaa osille jo nimen. Miksi Yuyukon eka spell cardi on vaikein? Kentän ainoa läheskään haastava kohta. Or is it just me?
Toinenkin kenttä sujui rutiinilla ja ongelmitta, mutta en tykkää Kyoukon ei spell card iskuista. Varsinkaan kun Kyouko menee nurkaan ammuskelemaan.
Kolmas kenttä ja Kogasa
Kogasa räjähtää
ja heti Kogasan jälkeen melkein slämmään itseni kentän laidalta syöksyviin itsemurhakeijuihin. Jossikan matsin aikana kerkesin jopa miettiä kuinka biisin nimi, Yoshikan zombius ja ei spellcard hyökkäykset sopivat hyvin yhteen. Ne veitsethän tuntuvat lähtevän vähän vähmeästi liikkeelle. Ensimmäinen pommi meni vikaan spell cardiin, koska en halunnut alkaa riskeeraamaan elämiäni rogue sielujennappausreissuille.
Neljännessä kentässä menin kuolemaan ensimmäisen kerran, kun menin ahneena hakemaan sydämenpalasta. Seiga-Yoshika tag teamkin taisi saada vietyä yhden ellei peräti kaks elämää, eikä ollut edes käyriin laasereihin tahi kuolonpalloihin vaan Seigan veitsiin
Yksi elämä upposi taas kentän viimeisiin keijuihin. Tuntuvat jostain syystä vihaavan minua, kun kuolen lähes aina niihin. Mutta pääsin Futon läpi käyttämättä yhtään pommia ja kuolematta. Uusi personal record taattu.
Kuudes kenttä ja final showdown. Kenttä itsessään menee helposti kun tietää mitä tekee. Enää jäljellä oli itse iso juusto. Miko vs. miko. En edes muista milloin olin viimeeksi niin täpinöissäni. Puolitoista sydäntä jäljellä ja matsi ei ollut edes vielä alkanut. Alku meni melko mukavasti lievästi panikoiden (jossain kohtaa taisin kumminkin ottaa osumaa), mutta viimein kuolin Mikon veitsien heittelyyn. Se siitä 1CC:stä, ja sinne meni kankkulan kaivoon vaivalla kerätyt ja säästetyt kuusi pommia. Loput matsista oli armotonta panikointia, kuolemista ja pommittelua, mutta selvisin lopulta voittajana. Personal recordikin puolitoista kertaantui ja kaikki muut tulokset listalla vaikuttaa naurettavilta.
Onko hyviä ehdotuksia siitä, että mitä peliä rupean seuraavaksi tahkoamaan normaalilla?