Kirjoittaja Aihe: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!  (Luettu 229092 kertaa)

Hilselinko

  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 679
  • Bob The Blob! <3
    • Profiili
    • Indiedb Bob the Blob!
Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« : Tammikuu 13, 2011, 02:02:05 »
Sanon sen suoraan, olemme olleet tyhmiä! Joka pirun iikka! Miks ei meillä ole ollut pelikokkemuskerrontaa Touhousta tällä foorumilla!? MIKS EI!?


Noh, whot ever! Elikkäs pelasin just äsken touhou projekt 10, eli Mountain of fath. Aivan niin, kuulit oikein. MINÄ! PELASIN! TOUHOUPELIÄ! Eikä se ollut huono valinta, koska oikeastaan se oli kivaa pelata vaihteeks touhou smuppia. Tietenkin tein tuttavuutta tähän MOF:n easyllä, kuten tavallista. Omasta mielestäni aloittelijan kannattaa aloittaa uusi peli tällä vaikeusasteella.

Ensimmäinen kenttä. Pääni oli täysin tyhjä, kun aloitin pelin. En ollut edes varma oliko se englannistettu, vai ei. Minu tuurillani, ei tietenkään, muttei se elaamista haitannut, ehkäpä jopa paransi, koska en joutunut/saanut lukea dialogia. Tästä olisi tietenkin seurannut se että olisin joutunut tauottamaan pelaamiseni ja näin statsi peliin olisi voinut jopa hävitä. Sillä uskokaa tai älkää Touhout ovat rytmiikallisia pelejä. Kentän alku oli helppo ja välibossikin meni ohi enne kuin ehdin pommia sanoa. Sitten tuli kentän oikea bossi. Tyypillistä tuuriani on se että teen tuhottomasti amattörivirheitä ja näinhän tietenkin kävi omassa pelissäni, taas kerran. Onneksi pääsin tämän tason kuolemalla vain kerran, oli se sen kuoleman arvoista sanon minä.

Kenttä kaksi. En olut ehtinyt kuunnella ensimmäisessä kentässä juurikaan musiikkia, mutta tässä kentässä ne soivat kuulokkeissani ja lujaa. En myöskään pitänyt tätä pahana asiana, sillä musiikit toivat peliini kivaa tuntumaa ja auttoivat liikkeen rytmityksessä. Luotikuviot olivat tässä kentässä jo mielenkiintoisempia kuin ensimmäisessä ja usein jänkin niitä katsomaan, enkä ajatellut mitään muuta kuin ukkoani ja luoteja. Välibossikin taisi mennä siinä sivussa ja bossi samalla ovenavausksella, koska en muista heistä mitään, vaikka aikaa on kulunut vasta 15 minuuttia. Toinenkin kenttä oli mieleen... painumaton bosseineen ja luoteineen, mutta siitäkin jäi hyvä maku suuhun. Enkä halunnut loputtaa.


Kolmas kenttä. Tästä kentästä jäi mieleeni Nitori ja hänen vaikeusasteenhyppymode. Tällä tarkoitan sitä, että kaksi edellistä kenttää pääsin läpi, oikeastaan tekemättä mitään ja kuolin van omiin mokiini, johtuen liian nopeista liikkeistäni. Mutta miksi Nitorin kuviot ovat niin haastavia, verrattuna aikaisempiin kenttiin. Tässä kentässä taisin menettää kokoneisen continuen. ääh, tätä tuskaa. Miten niin pieni ja vilpittömän näköinen hahmo voi tehdä niin paljon tuhoa? ZUN, jos kohtaan sinut joskus, minulla on vähän kysyttävää MoF:n vaikeutumisesta! Mutta kuitenkin, tässä kentässä tein suuria löytöjä. Löysin mm. itselleni sopivan vaikeusasteen ja sen eetä Touhoukappaleissa on mukana myös rummut. Jälkimmäistä en ollut ennen huomannutkaan ja se tou lisää syvyyttä kappaleisiin, jotka olivat jo ennestään syviä kuin Danten yhdeksänosainen helvetti. Kokonaisen continuen jälkeen ja sokaistuneena Nitorin luotikaavosita jatkoine urhoollisesti matkaani kohti loppua, mutta mitä nyt? Nitori tulee takaisin loppubosina kenttään?! "VOI MITEN JULMAA!" ajattelin, kunnes pääsin muutaman kymmenen sekuntia sisään hänen luotikaavoihinsa... "TÄMÄHÄN ON JO NAURETTAVAN SUURI TASOLOIKKA!?" Ajattelin niin intensiivisesti, että melkein sanoin sen ääneen, mutta onneksi jatkoin silti urhoollisesti pelaamista. Tässä kohtaan peliä opin uuden taidon, nimittäin pommien räjäytyksen oikeaan kohtaan peliä. Ja että se osasikin olla hankalaa, vaikka omaan todella hyvät refleksit. Onneksi sain Nitorin kukistettua mahtavilla voimillani, enne kuin menetin kolmatta continuea, mutta olin vieläkin hieman hämmentynyt siitä miten tälläinen tasoloikka voikaan edes mahtua näin pieneen peliin. Peloissani jatkoin urhoollisesti luudalla lentämistä kohti ääretöntä ja paikka minne yksikään ihminen ei ole vielä mennyt, odottaen täydellistä teurastusta...


RAVENS!!!

Aivan seuraavassa kentässä törmäsin korppeihin, noihin pahanilmanlintuihin. Olivanhan ne kyllä kiva lisä ainaiseen keijujen teurastukseen, mutta eivät saaneet minua edes tekemään ihmeellistä sivuttasiliikettäni, mikä sattuu olemaan tavaramerkkini tässä pelissä. Ammuin ne alas kuin poloiset linnut ja jatkoin matkaani, tiesin tietenkin kuka oli tulossa minua vastaan kohta ja mitkä olivat hänen etunsa taistelussa minua vastaan. Aya Shameimaru! Pelon sekaisin tuntein lähdin mittelöön itse nopeuden kanssa, uskoessani minun voittavan hänet juuri ja juuri ja säilyttäessäni viimeisen hengenpihahduksen poistuisin tasitelukentältä lopun uupuneena, mutta voittajana. Tietty kohtalo astui peliin mukaan ja minä vikisin. En tietenkään vikissyt Ayan tekemästä vauriosta, vaan siitä miten hän olis koko pelin helpoin vastustaja. En nimittäin ottanut iskua vastaan kertaakaan ja tyttökin taisi kuolla minuutissa, tai vähän enemmässä ajassa. Mitäs siis tästä sanoa, kuin HAH! Nauran, nauran kuin lapsi, koska tämä oli niin liian helppoa, jopa sellasielle poropeukalolle kuin minä.


Ei enään tähtiä! Ei ikinä!

Kenttä viisi ja easymoden viimeinen kenttä. Olin iloinen ja täysin varma siitä että poistun tästä koneelta nukkumaan voittajana. Arvaat varmaankin mitä tälläinen iloinen liverrys tuo tullessaan. Nimittäin se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Sanae Kochiya on julma paska, joka ei tunne armoa sananakaan, saatikka ole koskaan nähnyt miten sitä käytetään. Dude, jos olisit nähnyt miten ahteriani liikkuteltiin tuossa taistelussa kuin mahjongnappulaa, olisit vieläkin sanattoman naurun vallassa. Sain ilokseni hakattua Sanaelta maksimissaan kaksi ja puolli elämäpalkkia elämäpisteitä pois poikkeen, muuta siihen se sitten jäikin. Ei enempää, ei tippaakaan. Sen jälkeen kuolin aina. Eikä muutosta tullut millään niistä miljoonasta continuesta jotka urhoollisesti käytin viimeistä piirua myöten loppuun. Loppujen lopuksi tajusin etten pärjää tälle vastustajalle ja päätinkin vain nauttia kokemuksestani, sillä olihan tämä sentään kivuttomin turpajainen, mihin olen kuunapäivänä osallistunut. Täten julistin itseni turistitilaan ja aloin vain töllisetelemään pelin atrdereksonia, musiikkeja ja mitä mielikuvituksellisimpia luotikaavoja ja loppujen lopuksi tästäkin jäi hyvämaku suuhun, vaikka se olikin täyttä teurastusta, jopa suuremmassa määrin kuin NItoria vastaan.



Mitä mieltä siis olen tästä pelistä? Menettelee, koska vaikeusaste, mutta eiköhän sekin pelaamalla madallu.


Nitorit!

+ Musiikki
+ Pelattavuus
+ Konsentratinon mode
+ Suhteellisen hauska pelata
+ Keijut

Sanaet!

- Vaikeusasteen ihmeellinen pompinta
- Sormeni hajosivat niin oudoista asennoista
- Sanae, Sanae, SANAE!!!



Lähtee nyt nukkumaan höyhensaarille ja punoo sotasuunnitelmia yhdessä nukkumatin ja halinallejen kanssa, miten voittaa Sanae ja kyykyttää muut bossit entistä helpommin.

Myyruna

  • Vieras

Numbbi

  • Lv. 9999
  • Miko
  • ***
  • Viestejä: 753
  • EXEC_PHANTASMAGORIA/.
    • Profiili
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #2 : Tammikuu 13, 2011, 08:38:39 »
Mountain of fate
Faith*
:3

Katos kun hilselingolla pyörii vaa kaiken maailma "fatet" päässä niin ei ajatus kulje.

Oon aika varma tästä.

Hilselinko

  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 679
  • Bob The Blob! <3
    • Profiili
    • Indiedb Bob the Blob!
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #3 : Tammikuu 13, 2011, 09:05:42 »
PPikkasen oli kyllä myöhäinen ajankohta, kun tuon kirjoitin ja muistaakseni oikoluin sen kahdella äidinkielinördekaverilla... *mulkoilee heitä, tiedette keitkä olette!

Millenium

  • Not-so-Sagacious Spirit
  • Extra Boss
  • ******
  • Viestejä: 1 016
  • Chang'e, are you watching?!
    • Profiili
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #4 : Tammikuu 13, 2011, 11:16:55 »
Tässä olisi tämänpäiväinen touhou-kokemukseni: Pelasin Touhou 7 eli Perfect Cherry Blossomia Easyllä aamulla ennen kuin lähdin kouluun.

Pelasin taas kerran Sakuyalla. Ensimmäinen kenttä oli ihan mukavan helppo, ei liikaa vihollisia tai panoksia ruudulla ja Cirno häviää nopeammin kuin yleensä. Sitten vähän ajan päästä tulee Letty ja hänkin häviää nopeasti niin kuin aina ennenkin.

Toinen kenttä.... Musiikki vaihtuu hieman siedettävämpään (ei ole hirveän mukavaa kuunnella Crystallized Silveriä väsyneenä) ja vihollisia tulee ja tulee kunnes pääsen Cheniä vastaan. Midboss Chen on taas sitä normaalia midboss tasoa, kun taas boss Chen on sitä normaalia boss tasoa. Kuolema tuli vain kerran mutta sekin oli hirveälle spekalle eli Immortal Sage's Rumblingille.

Kolmas kenttä. Jipii, Alicea Alicen perään..... Miksi ihmeessä minusta tuntuu siltä että tässä kentässä vihollisena on vain ja ainoastaan Alice? Ihan mukavasti meni kylläkin vaikka kuolinkin Foggy London Dollsille.

Neljäs kenttä..... Tämä on typerin kenttä koko pelistä... meni taas kerran hermot random vihollisiin joista tulee lisää panoksia kun ne tuhoaa. Kuolin tässä kentässä kolme kertaa ja tarvitsin continuen. Lily White tappoi minut kerran ja Prismriver Sistersit taas 2 kertaa.... Lisäksi käytin pommin aivan turhaan kun olisin päässyt pulasta ilmankin sitä.


Viides kenttä. Todella epämukavaa väsyneenä. Vihollisia ja panoksia oli hieman liikaa, mutta selvisin silti Youmuun asti ennen kuolemistani. Sitten kuolin taas ja aloitin pommispämmin kun olin ongelmissa. Kenttä viimeinkin menty ja taas yksi continue käytetty.

Kuudes kenttä. Mukavan lyhyt vaikkakin Youmu tuli midbossina vastaan. Selviän Yuyukon luokse yksi elämä jäljellä ja ilman pommeja. Taistelun alku menee hyvin kunne Yuyukolle jaa vain yksi elämäpalkki jäljelle ja hän päättää aloittaa kulmaraiskaamisen. Kuolen aivan liikaa.... Viimeinen continue ja kaksi elämää jäljellä. Viimein tapan Yuyukon ja olen iloinen. Luulin että kenttä on ohitse. Yuyuko päättää herätä henkiin ja ruveta kulmaraiskaamaan vähän lisää ja minä väistelen panoksia minkä kerkiän ja spämmin pommeja aina kun niitä on. Viimein kenttä on ohitse ja saan nähdä endingin. Taas kerran bad ending koska continuet.

Plussaa:

+ Musiikit
+ Hahmot

Miinusta:

- Neljäs kenttä
- Yuyuko ja hänen kulmaraiskaamistaktiikka

Kuulostaako tämä tutulta kenellekään teistä?

Pitchin

  • Master Lurker
  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 675
  • The Typotin
    • Profiili
    • Artblogin tapane
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #5 : Tammikuu 13, 2011, 17:45:10 »
Tekstiä moi
Kuulostaako tämä tutulta kenellekään teistä?
Arvaa.

Kirjoitan nyt aivan ensimmäisenä tämän, IKIENSIMMÄISEN pelikertani muistelon

Olen ihan täpinöissäni odottanut vajaa 40 minuuttia että EoSD latautuu koneelle, jotta voisin sen purkaa ja kokeilla miten homma toimii.
Kyllä, Embodiment of Scarlet Devil. Se oli ensimmäinen pelini. Vasta ekojen kokeilujen jälkeen kuulin että Imperishable Night on parempi alotus peli Touhuihin tai Shmuppeihin ylipäänsä.
Aloituisruudussa alkaa soida taustamusa. Minä tutkiskelen hetken että mistä kuuluisi painaa päästäkseni valikosta ihan pelaamaankin. Päätän valita easy moden ja Reimun koska luulisin osaavani hällä paremmin.
Taso alkaa, ja keijuja satelee tasaisesti taivaalta ja luoteja tulee vaan vähän. Ei kuulosta pahalta eihän...? Meikälle se oli paniikki tilanne, enhän minä edes tiennyt mistä ampua 8"D
Sinnittelen epätoivoisesti Rumiaan, kunnes päätän sulkea pelin hetkeksi ja tarkistaa wikiasta mikä se näppäin on. Z ampuu, X pommittaa. Selkis ja eikun uudestaan.
Vaikka nyt Reimu ampuukin niin minulta menee silti reippaasti P-palikoita ohi ja lennän suoraan päin luoteja (ja tallensin joskus vahingossa replankin.. oi voi...")
Continuen kuluttua pääsen toiselle tasolle, ja menetän elämän tai pari jo Dai-chanissa ja kauhisten koko hommaa.
Sitten Cirno.
Kauhistelen vielä enemmän kohti lentävää luotimerta ja menetän taas continuen. En edes osannut kunnolla parilla ekalla kertaa väistää Icile Fallia. Erittäin tuskaisasti pääsen lopulta kolmanteen tasoon. Vielä enemmän kauhua syntyy kun viimeinen continue menossa ja MidMeiling edessä. Noni, kuolen. Paras veto minun ensikerroille, ajattelen.

No entä nyt?
Normal mode ja Marisa A on vakiutunut.
Päätän lähteä jälleen kerran urhealle reissulle päihittääkseni sen vampyyripaskiaisen (joka silti on yksi suosikkihahmojani, thänk u very much)
Ensimmäinen ja toinen taso menee ilman elämien menoa, ja grazetan nykypäivän taidon tuomalla loistolla hyökkäykset(lue: Demacarcation <3) joiden kanssa olin joskus paniikissa.
Kolmas taso takuttaa hommaa hieman ja menetänkin elämän tai kaksi.
Patchoulin kirjasto kutsuu, yksi inhoamistani tasoista sanoisin. Ikävän alkuvaiheen jälkeen tuleekin Koakuma, joka kaatuu melko nopeati, mutta heittää vielä kuolemansa jälkeen pari veistä kentälle.
Koko taso rosmusi minulta taas elämän ja Patchy saapuu.
Pommitan Metal Fatiquen kun alkoi käydä ahdistavaksi, Water Elfin koska mursu karkasi kokoajan laasereiden ulottuvilta. Elämä meni ja huokasen huomatessani että jäljellä on vielä 5.
Viides taso on taas tappoa, kirjaimellisesti yliampuvat keijut raiskaavat minulta pois elämän ennen Sakuyaa. Nyt sujuu Misdirectionkin ilman pommeja, ja saan menetetyn elämäni takaisin. Ja lisää luotiraiskausta ja pichuuun.
Sakuya tulee ja kiroan nonspekojen veitsimerta, ja hajaantuvia vihreita luoteja, ja eritoten Marionettia.
Kuudes taso ja punainen kuutamo kutsuu 3. elämän näkyessä vielä palkista. Kaikki elämät säilyy kiitos pommituksen Remiliaan asti, ja tasoittelen pulssiani duon keskustelun ajan.
Siten tulee se tappavanpunainen aloitusverho, joka riistää minulta varomattomuudessani elämän. David Star menee ongelmitta, samoin sitä seuraava noncardi. Mutta silti Scarlet Netherworld inhottaa minua aina, päädyn aina väärän väliin, mutta onnekseni pommitan hätäpommin prikulleen luodin lävistäessä Marisan. Curse of Wlad Tepes menettelee onnekseni ilman elämänmenoa. Sitten tulee riesa... Scarlet Shoot ja sitä edeltävä noncard. elämä menee. Pommitan hädissäni spekan pois ja Red Magic alkaa. Huokaisen helpotuksesta huomatessani että pommeja on sentään vielä 2, eli mahdollisuuksia on. Jännitän sitä hetkeä kun kohdalle tulisi iso paha rypäs luoteja, joka täytyisi pommittaa, mutta Remi pitääkin luotimeren kurissa. Kunnes se sitten tulee enkä ehdi pommittaa. Pichuu~n. Ylpeyteni ei salli Continueta ja päätän talletaa harmistuneena replayn.
Ketuttaa vieläkin se, että olisin hyvinkin voinut selvitä jos olisin ehtinyt pommittaa ajoissa, olihan mokomalla vastuksella vain puolikas palkkia jäljellä...
There's a very fine line between not listening, and not caring. I like to think that I walk that line every day of my life.

EpikFeil

  • Vieras
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #6 : Tammikuu 13, 2011, 21:53:59 »
Piu. Eka kokemus Touhousta ei ollut kaksinen. En päässyt edes ykkösleveliä läpi (pelasin IN:ää), enkä tiennyt että käytössä on continueja. Saa nauraa vapaasti.

No öö, en oikein muista mitään muita vanhempia, paitsi sen onnistumisen ilon kun sain IN:n läpi ilman konkkia! Ja saan muuten yhä edelleen. Easyllä. Lol. :P Niin ja PoFV:ia en koskaan jaksa pelata läpi ees konkilla kun kuolen aina Sakuyassa, Ayassa tai viimeistään Komachissa. Sittenkös ketuttaa ja peli kiinni. Niin se kyllä on vähän kaikkien pelien suhteen. Ihmekös tuo kun en etene, kun aina menee viimeistään nelostasolla kiinni...

Juu öö, tämänpäiväistä. Yritinpäs vetää Subterra Analismia, ja kettuunnuin liikaakin. Eka taso oli ihan kiva, sellanen suht helppo, vaikka kyllä vaikeempi kun IN tai PCB. Ihan vaan koska uusi pelimetodi saks. Ja enpä muuten päässyt Parseesta pitkään, kun ei kärsivällisyys kestä. :P Joskus mää kyllä sain sen läpi, on kai taidot vähän ruosteessa (se se on kun kone ei oikein tykkää tööhööstä eikä kovin usein voi pelata).

Ja öö, sen jälkeen tulikin vedettyä PoFV:ia. Jälleen kerran. Se on jotenkin ihana sellainen, että siinä ei tule mitään paineita. Toki kuoleminen ragetuttaa, mutta se ei ole sellainen kuin esim juuri IN, että ihan paniikissa kyylää näyttöä että apua mää kualen. PoFV:issa voi vaan antaa mennä sen kummempia ajattelematta. Ja rakastan sen pelin musiikkeja. Ayan teema on jotain niin nomw. *---* ♥ Samoin toki Sakuyan Flowering Night, vaikka edellinen oli yhtä hyvä toki myös. Mystian teema on yhtä ihana kuin ennenkin, samoin Reisenin. Ainoa vaan että Marisan teema on tässä _tylsä. Kun vertaa Love Coloured Master Sparkkiin niin... äää.

Niin ja vanhempaan aikaan palatessani, joskus vielä pelasin Marisalla koska sen hahmon tiesin ennen pelaamista (samoin Alicen). Ja nykyään ei mene mikään muu kuin Reimu. Ihan sama vaikka joku hahmo olis viiskytmiljoonaa kertaa voimakkaampi, mutta se on Reimu. Piste. Paitsi MoF:in bugimarisa on kiva.

Lol tulipas "paljon" "asiapitoista" tekstiä. :P

Treasurance

  • Vihreä Keiju
  • ***
  • Viestejä: 143
    • Profiili
    • YOUR TARGET
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #7 : Tammikuu 13, 2011, 22:34:20 »
lollllllllllllllllllllllll täältä saa päivän naurut
the old sig sucked

Hilselinko

  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 679
  • Bob The Blob! <3
    • Profiili
    • Indiedb Bob the Blob!
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #8 : Tammikuu 13, 2011, 22:36:51 »
Kiva että viihdyttää. Jospas sinäkin jakaisit kokemuksiasi?!

Lattianpesuaine

  • Oni
  • ***
  • Viestejä: 1 769
  • Myaaah!
    • Profiili
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #9 : Tammikuu 13, 2011, 22:42:01 »
en taida alkaa satuilemaan mutta kerron ensimmäisen peluu kertani touhouta joka oli Embodiment of Scarlet Devil.
tiesin millainen peli se oli joten halusin innolla päästä sitä pelaamaan. lopulta se latasi sen koneelle ja käynistin pelin.
mielestäni aloitus valikon musiikki oli nättiä kuuneltavaa, vaikeus taso oli tietenkin easy ja hahmo reimu A.

taso 1.
pelasin ilman ongelmia rumiaan sitten ongelmat alkoivat... en taitanut kunnolla viellä väistelyä näppäimistöllä ja kuolin muutaman kerran. mutta pääsin läpi. (en osannut siihen aikaa käyttää spell cardeja)

taso 2.
taso alkoi tuottaa vähän vaikeuksia ja pääsin kuitenkin cirnoon. olin sitä mieltä että cirno oli helpompi kuin rumia ja pääsin läpi ihme kyllä. (continuet... meni huoh)

taso 3. kuolin heti kättelyssä.... ja päätin kokeilla uudestaan...

Miss Alice

  • Puoli-Yōkai
  • *
  • Viestejä: 553
  • Ghostly Gardener
    • Profiili
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #10 : Tammikuu 14, 2011, 10:47:45 »
Ensimmäinen pelini, Imperishable Night.

Olin nähnyt Suiggarin pelailevan ja innostuin itsekin ja pyysin pelivuoroa. Sitten vain koneen puikkoihin ja pelaamaan. Tavoittelin erikoisuutta ja otin tiimiksi MariAlin ja eikun menoksi!

Se oli hiukan jännää. Luoteja, luoteja kaikkialla. En ollut ihan tottunut katsomaan danmakun varalta ja törmäilin usein ensimmäisen tason yksittäisiin isohkoihinkin luoteihin (FAIL) Ja sitten tuli Wriggle välibossina, siitä ihmeen kaupalla selvisin, kunnes mokoma ötökkä tuli tasobossina. No, selvisin ihan hyvin siitäkin. Taisi mennä elämä tai pari. JA continue meni jo Mystiassa. EPIC FAIL.

Mutta peli on kuitenkin yhä suosikkini. Jonkin aikaa YukariReimu-tiimillä sählättyäni päädyin Yuyukoon ja Youmuun, ja se on unelmainen tiimi se, Yuyukon spread-tyyppi toimii hyvin munkaltaisella kentänympäritallustajalla, puhumattakaan vahvasta Youmusta. Heillä olen päässyt Normal Endingiin~

Usein ahneudessani menen ylös metsästämään Power-palikoita ja tämän nerokkuuden seurauksena Wriggle tai Mystia ovat usein törmänneet muhun iloisen pichuuuuun-äänen säestämänä.
Dead bodies having a nice flower-viewing! How elegant.

Datafox

  • Stage Boss
  • *****
  • Viestejä: 914
  • Just a fox
    • Profiili
    • Melodïcore
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #11 : Tammikuu 14, 2011, 10:51:21 »
Minun ensimmäinen pelikokemukseni oli SWR-matsi kaveriani vastaan. Newfag-tuurilla voitin 3-2, tosin se johtui vain hyvistä hahmovalinnoista. Spämmäsin enkä osannut minkäänlaisia comboja, mutta se jostain syystä osoittautui voittotaktiikaksi.

Ja tulipas todella lyhyt kertomus, anteeksi.
Minäkö aktiivinen? Älä nyt hulluja puhu!

Millenium

  • Not-so-Sagacious Spirit
  • Extra Boss
  • ******
  • Viestejä: 1 016
  • Chang'e, are you watching?!
    • Profiili
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #12 : Tammikuu 14, 2011, 11:15:11 »
Voisi pelata tänään vähän lisää Touhouta ja jakaa lisää kokemuksia.

Tässä nyt tämmöinen lyhyehkö kokemus jonka kaikki paikalla olleet varmaankin muistavat:

Pelaan Hisoutensokua Inamarua vastaan miitissä. En omaa minkäänlaista kokemusta pelistä ja pelaan kaiken lisäksi gamepadilla ja häviän melkein kaikki otteluni.

Mieleenpainuvin ottelu oli kyllä tämä:

Minä pelaan Marisalla Inaa vastaan ja saan turpaani kun en oikein osaa mitään... Sitten keksin jonkin sortin taktiikan häntä vastaan. Rupen spämmimään laseria ja yllättäen saankin hänet kiinni elämissä. Ensimmäinen matsi loppuu Inan voittoon ja uusi matsi alkaa.... Seuraavan matsin minä voitan ja viimeinen alkaa. Matsi on melko tasainen mutta voitan kun juuri hyvällä hetkellä saan Final Sparkin joka sinetöi voittoni. :)

Treasurance

  • Vihreä Keiju
  • ***
  • Viestejä: 143
    • Profiili
    • YOUR TARGET
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #13 : Tammikuu 15, 2011, 12:59:12 »


Tästäki jotain kahdeksan kuukautta
the old sig sucked

EpikFeil

  • Vieras
Vs: Kokemuksia, niitä kivuliaita ja niitä ihania!
« Vastaus #14 : Tammikuu 16, 2011, 01:47:42 »
Rakastan vaatimattomia ihmisiä.

Ja saaks tänne muuten avautua muistakin kun varsinaisista peleistä? Tyyliin Super Marisoista ja sillee?

Miko-mode: Olisihan se Touhou-aiheisessa keskustelussa vähän hassua. Hassu minä, saahan toki.