Jees, tänään tuli koettua ehdottomasti mahtavin kokemukseni tähänastisen touhou-urani aikana. Pitkän yön ja 478 yrityksen jälkeen (joista noin 250 olivat stageen kusemista) pääsen mittelemään Danmakutaitojani yhden Gensokyon vanhimmista kanssa.
Kyseessä on siis PCB ja stagena Phantasm. Pelaan Sakuya B:llä.
Elieli, taso alkaa ja keräilen alkutason Point-itemit rutiinilla ja onnistun Borderin ajoittamisessa täydellisesti, eikä minun tarvitse tuhlata pommeja keräilläkseni kaikki pistepalikat ennen Rania.
Eli välibossi Ran alkaa, 3 elämää, 4 pommia ja 264/500 p-itemiä. Kentän alku on siis mennyt ns. putkeen. Ranin ensimmäinen (ja ainoa) normihyökkäys menee omalla painollaan grazea keräillen ja kettutyttö pääsee aloittamaan Protection of Zenki and Gokin, joka oon omasta mielestäni helpompi kuin Chenin vastaava Extrassa, sillä liikkumistilaa on paljon enemmän. Onnistun kuitenkin kusemaan mestarillisesti ja paniikkipommitan spellin, vaikka vieressäni on lehmän kokoinen aukko. -.-' Noh, yksi capture vähemmän, eipä tunnu kuin pisteissä. Dankini menee kuten pitääkin, eli Spell bonus napsahtaa.
Kentän loppupuolisko, jota en ole vain jaksanut opetella, alkaa, ja minulla on 4 elämää + 3 pommia. Kulutan kaksi kolmesta pommista pointti-itemeiden keräämiseen alussa, kun en vain osaa mennä tässä sinne ylös. Durr. Borderin saan ajoitettua Phantasmin spämmiin, näihin keltaisiin palloihin, jotka extrassa liikkuvat inhimillistä vauhtia. Phantasmissa sitten näitten pallojen nopeus onkin jotain aivan helvetin helvetin helvettiä. Mutta borderilla selvitään. Loppustagen patternit ovat lastenleikkiä, kunhan ne on kertaalleen tajunnut.
Mittely Yukarin kanssa alkaa, 4 elämää, 1 pommi ja 426/500 sinistä laatikkoa. Bossina Yukari on todella mukava, useimmat spellit ovat puhdasta nautintoa: bossi on vaikea, mutta myös kiva pelata. Ainakin minun mielestäni.
Yukarin normiattackeista... Suurin osa on kohtuullisen selkeitä, ja homma on lähinnä väistelyrutiinista kiinni. Onnistun kuitenkin panikoimaan ainoan käytössä olleen pommini ekaan normiattiin. Jees, hyvin alkaa.
Curse of Dreams and Reality, avaava spelli on suhteellisen samanlainen Ranin vastaavan kanssa. Yukarin hyökkäyksen kanssa saa temppuilla hieman enemmän, sillä se, milloin pitää liikkua, on semisti epäselvää. Yukari voi myöskin ampua räjähtävät bulletit ties mihin hevonkuuseen ja sotkea pelaajan pään täysin. Cardi loppuu, spell bonus napsahtaa ja pääsen hakemaan itselleni viidennen elämän. Jeps.
Toinen normiattackpatterni on suunnilleen sama kuin ensimmäinen, ehkä vähän sotkuisampi. Selvitän siitä tieni läpi borderin käytöllä ja toinen spellcardi alkaa.
Balance of Motion and Silence aiheutti minulle jossain määrin päänsärkyä, mutta paljastui Yukarin ylivoimaisesti helpoimmaksi spelliksi, kun tajusin, miten siinä piti toimia. Spell bonus napsahtaa ja kolmas normihyökkäys alkaa.
Kolmas nonspell on suunnilleen sama kuin ensimmäinen, tosin tällä kertaa bulletteja tulee kahdenvärisinä pelaajan silmien kiusaksi. Selvitän hyökkäyksen ilman suurempia tuskia.
Sitten onkin edessä Mesh of Light and Darkness, jolta otan yleensä turpaan ja rankasti. Tällä kertaa saan jostain yli-inhimillisiä kykyjä ja capturaan spellin. Huh.
Pisteitemeistä tulee enkka ja Yukarilta pommi. Helpoin normiattack ei pahemmin raapaise ja pääsen eteenpäin, kuudella elämällä ja yhdellä pommilla varustettuna.
Xanadu of Straight and Curve on vähemmän kaoottinen kui Ranin vastaava spelli, mutta eipä tämäkään mikään helppo ole. Yksi pommi ja yksi border kuluu.
Seuraa yksi Yukarin vaikeammista normihyökkäyksistä. Selviän tosin tästäkin borderilla.
Ranin Princess Tenkoa, joka rankaisi ja lujaa, vastaa Yukaris Spiriting Away. Yukarin versio on minusta noin 500x helpompi kuin Ranin, ja saankin capturen helposti.
Yukari tiputtaa yhden pommin, joka kuluukin heti seuraavaan nonspelliin. Urr, hitto kun en vain osaa ajoittaa liikkumista.
Butterfly in the Zen Temple on lievästi tappavampi kuin Ranin vastaava, mutta logiikka on täysin sama ja tästäkin napsahtaa Spell Bonus.
Ja sitten tulee se vaikein non-spell... Mutta selviän borderilla.
Jaha, Double Death Butterfly alkaa ja 6 elämää jäljellä.. Näyttää hyvältä. :O Kuoleman perhoset - ja puukot - syövät yhden elämän ja yhden pommin, jonka tosin saan Yukarilta heti perään takaisin.
Viimeinen non-spelli on lähinnä ärsyttävä, eikä niinkään vaikea. Yksi pommi menee.
Sitten tuleekin Shikigami Ran, joka syö kolme pommia.
Border of Humans and Youkai alkaa: 5 elämää, 0 pommia.
Loppuu: 3 elämää, 4 + 1 pommia. Sähläsin pahasti.
Border of Life and Death, hirveio hirveys ikinä. Yukarilla on loppuvaiheessa paskamyrskyyn sekoitettuna myös perhosia, mitä en Ranilla muista nähneeni.
Saan pisteistä elämän, joten tilanne Danmaku Bounded Fieldin alussa on 3 elämää ja 3 pommia. Olen nähnyt muutaman kerran capturen tästä spellistä, mutta tämä on tosiaan vasta toinen kertani tässä, joten pelaan varman päälle ja pommitan (ja mokaan pari pommia).
Yksi elämä, neljä pommia jäljellä ja Yukari voitettu. Hyvältä tuntuu.
EDIT:
ReplayEDIT2:
soolo Youmulla (no focus).
Waaat. Soolo-Youmu ilman focusia? O_O Hurrdurr, vaikeaako?