Ohoh, minäkin.
lol paskat pisteetPeliä innostuin pitkästä aikaa yrittämään kun joku ylilaudan Touhoulangassa tilasi kuvan Scarlet Gensokyosta Lunaticilla, enkä nähnyt kenenkään muun vielä toimittaneen... Hämmästelen suuresti että sinnekin asti pääsin, ja ihmeen lähellä on tuo himoitsemani 1CC tällä kertaa vaikka treenaamisen luovutin yli puolisen vuotta sitten.
Enemmän detaljeja:
1.taso - Täällä ei tietenkään kuolla tai pommiteta kertaakaan, ja yhtä Rumian viimeisen spekan läheltä-piti-tilannetta lukuunottamatta kaikki meni suunnitellusti.
2.taso - Vielä kun olisin muistanut että tässä alkuryöpyssä ei saa liikkua kuin mikroskooppisesti. Tuhlaan kaksi pommia ennen Dain kohtaamista ja nauran avuttomuudelleni. Tämä pelikerta ei voi päättyä hyvin. Ja Cirno riistää yhden elämän ensimmäisellä spekallaan huolimattomuuttani ja huonoa muistiani.
3.taso - Taas pommitetaan ahkerasti, kiitos niiden muutaman lievästi satunnaisuutta lähtemissuunnassaan omaavien sinisten veitsien/puukkojen/mitälienevät. Kiinan ensikohtaamisesta ei mitään mainittavaa, menetyksittä meni, itse bossitaistossa taas taisin saada turpaani jonkin verran. No erään ilkeän spekan onnistuin käytännössä skippaamaan, sopivasti ajoitetun Full Powerin avulla.
4.taso - Pidän tosiaan tästä pommitusrefleksistäni luodin hipaistessa tässä pelissä, kuka mitään autobombingia tähän muka kaipaisi. Patchouli kaatuu pelin vituttavimmista spekoista huolimatta suorastaan yllättävän hyvin, mutta ei ilmaiseksi.
5.taso - Tällaisina hetkinä sitä rupeaa miettimään niitä maailmankaikkeuden saloja ja suurimpia mysteerejä... esim. tarkoittaako vihreiden palikoiden B tosiaan Bombia vai Bakuhatsua? Sitten kenttä lähenee finaaliaan ja *Iip* Sakuyan bossiteema kuvastaa hyvin paniikinomaista fiilistäni puukkojen levitessä ja elämien käydessä vähiin. Henkisesti alan jo alistua kohtalooni, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsenkin läpi, ja jopa elämä jää jäljelle.
Finale - Vaikea uskoa että pääsin tänne, eikä jatkoyrityksiäkään vielä tuhlattu. Noh, eiköhän Sakuya meikäläisen nyt viimeistään teurast- ohoh, selvisin jopa Eternal Meekistä heittämättä pommia. Enpä muista moista ennen käyneen. Sitten Remilian kimppuun... melko pian menetän vihoviimeisen elämäni ja pommini, ja pitkästä aikaa herään eloon. Tähän runiin olen panostanut, kaikki on hiuskarvan varassa, ja olen pidemmällä kuin koskaan ennen. Tämän pulssin, hikinorojen ja saavuttamisen riemun vuoksihan tähän sarjaan alunperin ihastuinkin! Scarlet Gensokyon ilmestyessä muistan äkkiä tehtäväni, ja käsi hakeutuu Print Screenille kun en kuitenkaan jaksaisi enää tänään replayta katsoa. Saan otettua screenshotin kuolematta, mutta sitten kalloon kalahtaa taas yksi punertava pallukka johon oli kirjattu juuri meikäläisen nimi. Nyt voisin valita はい ja vetää tämän pelin loppuun, muttei se sen arvoista olisi. 1CC tai ei mitään~
No joskus toiste sitten, pakko sen on jossain välissä onnistua.
