Pelasin taas kohtalaisen pitkän tauon jälkeen PCB:tä (iisi moodolla totta kai, mitäs luulitte), ja riemukseni pääsin siinä pidemmälle kuin koskaan ennen! :3
Ykköskenttä menee jo ihan rutiinilla, se on tullut vedettyä jo niin miljoona kertaa. Ei mitään ongelmia. Kakkoskentässä *syvä hengenveto* CHEEEEEEN! aiheuttaa minulle jälleen ongelmia, kuten tavallisesti. Ihana kissatyttö ja mukavat musiikit taustalla, mutta vihaan noita spellcardeja sydämeni pohjasta. Varsinkin se on ihan kamala, missä ensin lentää värillisiä palloja joka suuntaan, sitten nämä pallurat pysähtyvät ja muuttuvat pikkiriikkisiksi valkoisiksi ja alkavat kimpoilla päämäärättömästi ympäriinsä. Rrrhg! Pommeja kuluu, mutta suureksi hämmästyksekseni pääsen kentästä läpi kuolematta. Jippii!
Kolmoskenttä ja ihanainen Aliisa. Tässä kentässä en olekaan kamalan montaa kertaa ollut, joten tänne asti on aina tosi mukava päästä. Yleensä Chen on lahdannut minut aina niin pahasti, että olen kuollut täysin jo ihan alkukentästä. (Sitten olen turhautunut ja vaihtanut IN:ään, missä pääsen yleensä Marisaan asti ilman minkäänlaisia ongelmia.) Pidemmälle pelatessani huomaan pitäväni kentästä tosi paljon. Spellcardit eivät ole ihan kamalia, vaikka ne vievätkin pari elämää ja paljon pommeja. Nelostaso kutsuu~
Nelostasolle olenkin päässyt ihan muutaman kerran, enkä varmaan koskaan näin monen elämän kanssa. Mitäköhän- *pumm* Ohhoh, olivatko nuo ihan tavallisia keijuja, vai..? *kenttää kulunut kaksi sekuntia ja ruutu on täynnä danmakua* Ahaa, vai että tällainen kenttä tämä. ...Kevään tulo oli minulle liikaa: Lily antoi minulle turpiin ihan täysillä. Eipä voi mitään. Uusi yritys joskus, kun ei ketuta näin paljon.
