Tekstiä moi
Kuulostaako tämä tutulta kenellekään teistä?
Arvaa.
Kirjoitan nyt aivan ensimmäisenä tämän, IKIENSIMMÄISEN pelikertani muistelon
Olen ihan täpinöissäni odottanut vajaa 40 minuuttia että EoSD latautuu koneelle, jotta voisin sen purkaa ja kokeilla miten homma toimii.
Kyllä, Embodiment of Scarlet Devil. Se oli ensimmäinen pelini. Vasta ekojen kokeilujen jälkeen kuulin että Imperishable Night on parempi alotus peli Touhuihin tai Shmuppeihin ylipäänsä.
Aloituisruudussa alkaa soida taustamusa. Minä tutkiskelen hetken että mistä kuuluisi painaa päästäkseni valikosta ihan pelaamaankin. Päätän valita easy moden ja Reimun koska luulisin osaavani hällä paremmin.
Taso alkaa, ja keijuja satelee tasaisesti taivaalta ja luoteja tulee vaan vähän. Ei kuulosta pahalta eihän...? Meikälle se oli paniikki tilanne, enhän minä edes tiennyt mistä ampua 8"D
Sinnittelen epätoivoisesti Rumiaan, kunnes päätän sulkea pelin hetkeksi ja tarkistaa wikiasta mikä se näppäin on. Z ampuu, X pommittaa. Selkis ja eikun uudestaan.
Vaikka nyt Reimu ampuukin niin minulta menee silti reippaasti P-palikoita ohi ja lennän suoraan päin luoteja (ja tallensin joskus vahingossa replankin.. oi voi...")
Continuen kuluttua pääsen toiselle tasolle, ja menetän elämän tai pari jo Dai-chanissa ja kauhisten koko hommaa.
Sitten Cirno.
Kauhistelen vielä enemmän kohti lentävää luotimerta ja menetän taas continuen. En edes osannut kunnolla parilla ekalla kertaa väistää Icile Fallia. Erittäin tuskaisasti pääsen lopulta kolmanteen tasoon. Vielä enemmän kauhua syntyy kun viimeinen continue menossa ja MidMeiling edessä. Noni, kuolen. Paras veto minun ensikerroille, ajattelen.
No entä nyt?
Normal mode ja Marisa A on vakiutunut.
Päätän lähteä jälleen kerran urhealle reissulle päihittääkseni sen vampyyripaskiaisen (joka silti on yksi suosikkihahmojani, thänk u very much)
Ensimmäinen ja toinen taso menee ilman elämien menoa, ja grazetan nykypäivän taidon tuomalla loistolla hyökkäykset(lue: Demacarcation <3) joiden kanssa olin joskus paniikissa.
Kolmas taso takuttaa hommaa hieman ja menetänkin elämän tai kaksi.
Patchoulin kirjasto kutsuu, yksi inhoamistani tasoista sanoisin. Ikävän alkuvaiheen jälkeen tuleekin Koakuma, joka kaatuu melko nopeati, mutta heittää vielä kuolemansa jälkeen pari veistä kentälle.
Koko taso rosmusi minulta taas elämän ja Patchy saapuu.
Pommitan Metal Fatiquen kun alkoi käydä ahdistavaksi, Water Elfin koska mursu karkasi kokoajan laasereiden ulottuvilta. Elämä meni ja huokasen huomatessani että jäljellä on vielä 5.
Viides taso on taas tappoa, kirjaimellisesti yliampuvat keijut raiskaavat minulta pois elämän ennen Sakuyaa. Nyt sujuu Misdirectionkin ilman pommeja, ja saan menetetyn elämäni takaisin. Ja lisää luotiraiskausta ja pichuuun.
Sakuya tulee ja kiroan nonspekojen veitsimerta, ja hajaantuvia vihreita luoteja, ja eritoten Marionettia.
Kuudes taso ja punainen kuutamo kutsuu 3. elämän näkyessä vielä palkista. Kaikki elämät säilyy kiitos pommituksen Remiliaan asti, ja tasoittelen pulssiani duon keskustelun ajan.
Siten tulee se tappavanpunainen aloitusverho, joka riistää minulta varomattomuudessani elämän. David Star menee ongelmitta, samoin sitä seuraava noncardi. Mutta silti Scarlet Netherworld inhottaa minua aina, päädyn aina väärän väliin, mutta onnekseni pommitan hätäpommin prikulleen luodin lävistäessä Marisan. Curse of Wlad Tepes menettelee onnekseni ilman elämänmenoa. Sitten tulee riesa... Scarlet Shoot ja sitä edeltävä noncard. elämä menee. Pommitan hädissäni spekan pois ja Red Magic alkaa. Huokaisen helpotuksesta huomatessani että pommeja on sentään vielä 2, eli mahdollisuuksia on. Jännitän sitä hetkeä kun kohdalle tulisi iso paha rypäs luoteja, joka täytyisi pommittaa, mutta Remi pitääkin luotimeren kurissa. Kunnes se sitten tulee enkä ehdi pommittaa. Pichuu~n. Ylpeyteni ei salli Continueta ja päätän talletaa harmistuneena replayn.
Ketuttaa vieläkin se, että olisin hyvinkin voinut selvitä jos olisin ehtinyt pommittaa ajoissa, olihan mokomalla vastuksella vain puolikas palkkia jäljellä...
