Kirjoittaja Aihe: Mukyuu runoilee (Luettu 113182 kertaa)

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #60 :** Helmikuu 19, 2016, 12:00:47 »

Lainaus käyttäjältä: Roppari - Helmikuu 19, 2016, 06:49:19

Itsehän nykyisin vihaan tuota:
Spoiler (click to show/hide)
Lainaus käyttäjältä: Roppari - Helmikuu 19, 2016, 06:49:19
D
I
S
C
O
Spoiler (click to show/hide)
A!
Hä hää! ;3

Whether you’re old school or whether you’re new school,
You’re stayin’ alive, stayin’ alive.
Feel the server breakin’ and every channel shakin’,
Yet we’re stayin’ alive, stayin’ alive.
Ah, ha, ha, ha,
Stayin’ alive, stayin’ alive.
Ah, ha, ha, ha,
Stayin’ ali-
-i-
-i-
-ive!

***

Yritän ehtiä kokoilla tähän viestiin muutakin foorumilla vuosien mittaan julkaisemaani tilapäisrunoutta.

Spoiler (click to show/hide)

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #61 :** Toukokuu 06, 2016, 23:48:48 »

Muistaakseni olen viime vuosina vähintään kerran harkinnut »Isontalon Antin ja Rannanjärven» muokkaamista kensokyröläisempään asuun. Vasta äskettäin ajatus on lähtenyt vierimään omalla painollaan, ja tänään palaset loksahtivat paikoilleen yksi toisensa jälkeen.

Vaikka laulu onkin minulle tuttu aivan muista yhteyksistä, kiitän Setziä tietystä lisäinnoituksesta. Hänhän on ajoittain tuonut eteläpohjalaista kulttuuria esille sarjakuvissaan. Tunnustettakoon julkisesti, että minun esi-isistäni ja -äideistäni melkoinen osuus on eteläpohjalaisia.

Vaikka nykyään tavallisesti kirjoitan japanilaiset nimet uudistetun Hepburn-latinaistuksen mukaisesti, tällä kertaa päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Ajattelin myös, että näin murteellisessa tekstissä olisi luontevampaa lausua /rēmu/ kuin /re͜imu/ ja kirjoittaa lausumisen mukaisesti.

Kun jätin marmorin pois viimeisestä säkeistöstä, ajatuksena oli viitata japanilaisten hautuumaitten sotoba-perinteeseen. Haluaisiko joku kulttuurintuntija kertoa siitä havaintojaan?

Epäilen, että laulun pikku tarina saattaa kuulua samaan vaihtoehtoiseen Mukyū-kaanoniin kuin viimevuotinen versioni »Rosvo-Roopesta». Siinäkin Marisa on roisto, ja siinäkin viitataan Reimun kuolemaan.

Junkkarinoita ja häjy-miko

Laatinut Hieda no Mukyū 6.5.2016.

1.

:,: Marisa se kysy, notta »Uskallakkos?»
Reemu sano: »Kyllä minä hoiran!» :,:
:,: »Tapa sinä kartanon vampyyri-Scarlet,
niin minä nain sen kirjastonoiran!» :,:

2.

:,: »Sitten on piru», sano Hakureen Reemu,
»Remiliaa jos minä pelkään!» :,:
:,: »Pihlajavaarnalla rinnan läpitte
ja hopialla pitkin selkää.» :,:

3.

:,: Kirisamen Mari oli ensimmäinen
ja Hakureen Reemu toinen. :,:
:,: Kompakun Joomu se Alisilta mailta
oli kolomas samanmoinen. :,:

4.

:,: Ensin ne portit särjettihin
ja sitten vasta muurit. :,:
:,: Kirisamen Marisa se erellä meni,
jolla hattu oli suuri. :,:

5.

:,: Noiran veri ei vapise
eikä Hakureen sauva murru. :,:
:,: »Kuali sen siskokin vahingossa,
mutta en minä sitä surru!» :,:

6.

:,: Ei saa laulaa Hakureen Reemusta,
Hakureen Reemu on kuallu. :,:
:,: Hakureen Reemun hauralle
on muistolaatta tuatu. :,:

Spoiler (click to show/hide)

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #62 :** Kesäkuu 18, 2016, 02:50:34 »

Simonin & Garfunkelin kappaleella »America» (1968) oli minulle viimeisinä kouluvuosinani hyvin henkilökohtainen merkitys, joka ei liittynyt Yhdysvaltoihin millään lailla. Sitä ennenkin olin vuosikausien ajan pitänyt useista kaksikon vanhoista hiteistä (mutta en »Bridge over Troubled Waterista», joka radiossa soi kenties useimmin).

Vähän ennen puoltayötä minulle välähti, että »America» on itse asiassa tarina Alicestä ja Patchoulista.

Filkkini perustuu löyhästi kesken jääneeseen fanifiktiooni »Margaret’s Road», jonka mukaan Alice Murgatroyde vietti nuoruusvuosiensa jälkeen pitkään yksinäistä noidanelämää ensin The Fensin alueella Englannissa ja sitten Appalakeilla Yhdysvalloissa, ennen kuin lopulta päätyi Gensōkyōhon.

Tämänöisen sanoitukseni vaihtoehtoisessa todellisuudessa Alice on Yhdysvalloissa törmännyt toiseen brittipakolaiseen, Patchouli Knowledgeen, ja kaksikon välille on syntynyt romanttinen suhde. Patchouli ei siis tulekaan Gensōkyōhon Remilian mukana, vaan vampyyri ja noita ystävystyvät vasta paljon myöhemmin... ja paljon sen jälkeen, kun Patchoulin ja Alicen tiet ovat eronneet.

Spoiler (click to show/hide)

Nyt on kuitenkin aika panna musiikki soimaan ja siirtyä mielikuvituksen siivin vuoden 1897 loppukesään, San Franciscon kaupunkiin.

Jos joku sattuisi innoittumaan, niin tähän tekstiin perustuvat kuvitukset ovat erittäin tervetulleita. Varsinkin neljännen säkeistön näen niin vahvasti piirroksina päässäni, että vihloo, kun en osaa panna niitä paperille.

Wonderland

Hieda no Mukyū, 17.–18.6.2016; kaksi korjausta 4.8.2016.

1.

“Let us be lovers, we’ll marry our fortunes together.”
“I’ve got some Russian dolls here in my bag.”
So we walked to the Chinatown for orange pekoe tea
And sailed off to look for the Wonderland.

2.

“Patchy,” I said as we boarded a steamer in S.F.,
“Cambridgeshire seems like a dream to me now.”
It took me four weeks to get here from Tennessee;
I’ve left to look for the Wonderland.

3.

Laughing on the ship,
Playing games with the faces:
She said the man in the single-breast coat was a priest.
I said, “Be careful, he’s really a ruthless exorcist!”

4.

“Pass me a spring roll, I think there is one in my basket.”
“We ate the last one an hour ago.”
So I gazed at the ocean waves, she read her travel guide,
And the moon rose over the open sea.

5.

“Patchy, I'm lost,” I said, though I knew she was sleeping,
“I’m empty and aching and I don’t know why.”
Counting the stars in the darkening night sky...
We took off to look for the Wonderland.
All leave to look for the Wonderland.
Monsters just long for a wonderland.

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #63 :** Heinäkuu 07, 2016, 23:18:09 »

Kun olin lapsi, eteläpohjalaisen kansanlaulun määrittelivät minulle ennen muita »Kaksipa poikaa Kurikasta» ja »Isontalon Antti ja Rannanjärvi». En ole koskaan paneutunut sävelmien välisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin, mutta paljon samaa niissä mielestäni on. Edellinen kumminkin on huolettomien nuorukaisten kevyttä uhoa pursuava luritus, jälkimmäinen taas mustalla huumorilla höystetty balladi väkivallasta ja kuolemasta.

Viimeistään sen jälkeen, kun olin filkannut »Sörnai gušan» (eli »Katjušan»), oli vain ajan kysymys, milloin tarttuisin näihin kahteen. Viime kesänä »Kaksipa poikaa» tuntui houkuttelevammalta, ja pääsinkin hyvään vauhtiin. Sitten muut puuhat kaatuivat päälle. Tämän vuoden keväällä puukkojunkkarit kiilasivat edelle kolhuisemmilla mutta paljon kestävillä hevoskärryillään.

Tänä iltana kaivelin tekstitiedostojani tavoitteena palata suorasanaisen fanifiktioni, lähinnä Patchouli-sarjan, kimppuun. Löysinkin Gensōkyōn flikoiksi muuttuneet Kurikan pojat, vuoleskelin keskeneräistä aihiota hieman lisää ja julkaisen sen nyt.

En löydä Youtubesta, varsinkaan laulettuna, oikein samanlaista versiota »Kaksipa poikaa» -laulusta kuin minkälaiseksi rennon meluisaksi yhteislauluksi olen sen itse tottunut mieltämään. Tunnelman puolesta lähimmäksi taitavat päästä haitarivelhot Reino Valkama ja Erkki Valkama.

Kaksipa flikkaa Gensōkyōsta

Laatinut Hieda no Mukyū 23.6.2015 ja 7.7.2016.

1.

:,: Kaksipa flikkaa Gensōkyōsta ne lentämällä liikkuu. :,:
:,: Toinen on kainalot paljaana ja toinen se luudalla kiikkuu. :,:

2.

:,: Lähdetäänpä, Reimu, vieraisille ja käydään me Patchoulilla. :,:
:,: Siellä on keijuja passaamassa kuin viinaa Ibukilla. :,:

3.

:,: Mikä Usvajärvellä ruskottaa? Se taitaa olla saari. :,:
:,: Maan alla, maan päällä, Taivaassakin on Marisalla appifaari. :,:

4.

:,: Ensin oli vettä ja sitten oli vettä ja sitten oli kohiseva koski. :,:
:,: Kohisevan kosken rannalla oli kappa punaposki. :,:

5.

:,: Ensin oli vuorta ja vielä oli vuorta ja taa jäi joen töyrä. :,:
:,: Jumalan kun haastaa taisteluun, ei trenkää olla nöyrä. :,:

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #64 :** Heinäkuu 27, 2016, 17:52:23 »

Halco Momoi

Hieda no Mukyū, ke 27.7.2016; yksi korjaus 4.8.2016.

leijun vailla painoa
käytävässä
ilma on raikkaampaa kuin luulisi
tietokone ei minua näe
kun muita ihmisiä ei ole
kumpuaa ihmisyys sisäavaruudestani

eikö sieltä kumpua myös ainoa uhka
leijun vailla aikaa
kellotonna

uskon että
ilmalukko saattaa avautua
minuuttien kuluttua
joita en kykene laskemaan
tai seuraavan vuosikymmenen jälkeen

tai sitten kaikki onkin itse asiassa
hyvin

***

Spoiler: Jälkisana (click to show/hide)

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #65 :** Elokuu 20, 2016, 16:14:18 »

En kykene muistamaan, minkä ikäisenä ensi kertaa sanoitin jonkin laulunpätkän uudestaan. Joko myöhäisestä peruskouluiästä tai lukiosta lähtien tein sitä tasaisen harvakseltaan.

Nuorempana haaveilin enemmän omista runokokoelmista tai siitä, että sanoittaisin jollekin yhtyeelle. Uudelleensanoitukset olivat minulle lähinnä satunnaisia vitsejä. Muistaakseni eräässä Finncon-tapahtumassa törmäsin viimein tieteisfanien filk-perinteeseen, joka antoi hieman lisää vettä myllyyni. Japanilaisten sarjakuvien ja niihin liittyvän kulttuurin harrastaminen verkkoyhteisöissä puolestaan tarjosi lisää innoitusta ja julkaisumahdollisuuksia.

Vasta täällä suomitöhöjen verkkoyhteisössä filk-sanoitukset ovat kehittyneet kaunokirjallisen ilmaisuni ensisijaiseksi lajityypiksi. Tämä on ollut aika hauska kehitys, vaikka omat kivensä on tälläkin polulla.

Tällä kertaa ajattelin esitellä yhden teoksen ajalta ennen kuin tutustuin teihin.

Toisin kuin monet taiteilijat, en hirveästi ujostele varhaisempien kausieni tuotantoa. Toki saatan huomata heikkouksia, joihin en nykyään niin helposti sortuisi; mutta jos teksti yhä kantaa mukanaan tunnetta, joka kosketti minua aikanaan ja koskettaa edelleen, on se onnistunut tärkeimmässä. Ehkä jaksan kirjoittaa suurelta osin siksi, että vuodesta toiseen olen myös itse oma yleisöni?

»A Boy Like Shū» perustuu Takako Shimuran sarjakuvaan »Hōrō Musuko», erityisesti 6. ja 7. lukuun, sekä Edwyn Collinsin hittikappaleeseen »A Girl Like You» (1994). Kertojanäänenä on Saori Chiba, yksi niistä sarjakuvahahmoista, jotka ovat auttaneet minua purkamaan tunteitani itkemällä (tästä oli puhetta foorumilaisten kokoontumisessa tänä kesänä.) Tarinan myöhemmissä vaiheissa minun kävi lähes mahdottomaksi samastua Saoriin, mutta hänen parhaat – ja tuskallisimmat – hetkensä ovat siitä huolimatta unohtumattomia.

A Boy Like Shū

Hieda no Mukyū; julkaistu ensimmäisen kerran 8.4.2009

I’ve never known a boy like Shū before
Now he can’t hide the way he’s “either/or”
Found myself a knockin’, knockin’ on his door
And I’ve never met a boy like Shū before

He gave me just a taste so I want more
I wish I could have sewn him what he wore
Now I’m walkin’, walkin’ home, let the rain just pour
And I’ve never known a boy like Shū before

He’s made me acknowledge the devil in me
I acted out my anger historically
That burns my conscience so horribly
And I only talk to God ’bout the way I feel

And I’ve never known a boy like Shū before
Never, never, never, never
Never known a boy like Shū before

Our schoolyard’s just the same
Never felt like I belong
Too many smilin’ faces
Not enough gloomy songs
But now Shū’s come along
Yes Shū’s come along

And I’ve never met a girl like Shū before

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #66 :** Elokuu 21, 2016, 04:04:37 »

Seuraa kierrättämistä. Se on minun alaani.

Koska »Oven takana ei voi» on ollut verraten suosittu filkki ja koska tässä yhteisössä käsitellään myös tärkeämpiä tai vakavampia aiheita kuin Tōhō...

Musiikkia tästä.

Sähköuunin salaisuudet

(Kirjoittanut Hieda no Mukyū 21.8.2016.)

A1

Minä haluan sinut tänne,
missä hedelmä on ystävämme,
ja mä sanon: »Sinä et ole yksin»,
ja mä sanon, ja mä sanon näin:

Kerto

»PITSAA! Hei leivo taaskin mulle
PITSAA! Hei paista mulle kinkku-
PITSAA! Ja muista sitten ananas!»

A2

Tätä samaa julistan foorumilla:
kelpaa mansikka tai vaikkapa hilla.
Moni vastaa: »Sinä olet kauhein!»
Moni vastaa, moni vastaa niin...

Kerto

»PITSAA! Hei leivo taaskin mulle
PITSAA! Hei paista mulle kana-
PITSAA! Ja muista sitten ananas!»

B

Ei meidän uunissa sinua odota
iloinen yllätys, jos et vaan tajua...
Ei meidän uunissa sinua odota
lämmintä pitsua ilman persikkaa...

Kerto

PITSAA! Banaanitäytepannu-
PITSAA! Ja sitten vaahtokarkki-
PITSAA! Hei, pannaan siihen perunaa!
Ananas,
ananas,
juuston pinnalla.
Ananas,
ruskistettuna.
Ananas,
meidän pitsassa...

Spoiler (click to show/hide)

Kinoko · « **Vastaus #67 :** Elokuu 21, 2016, 15:41:55 »

Uurgh. Miten irstaan brutaalin groteskia tekstiä.
Ottaisin mieluummin vaikka vähän piiskaa kuin ananasta pitsuun.

bitofhope · « **Vastaus #68 :** Elokuu 21, 2016, 22:36:50 »

Ihanaa lyriikkaa, kaunista. Kiitos.

Roppari · « **Vastaus #69 :** Elokuu 23, 2016, 07:16:46 »

Löyty muuten kuva mistä noiden lyriikoiden pizzatäytteet on peräisin:

Lainaus käyttäjältä: Kinoko - Elokuu 21, 2016, 15:41:55

Ottaisin mieluummin vaikka vähän piiskaa kuin ananasta pitsuun.

Tästä tuli mieleen.

Lainaus käyttäjältä: Hieda no Mukyuu - Tammikuu 10, 2015, 03:25:27

»PIISKAA! Hei Patchy, anna sille
PIISKAA! Hei Patchy, anna sille
PIISKAA! Hei Patchy, teethän sille niin!»

Kyllähän tuo ananas kuuluu hedelmäsalaattiin, jälkiruokaan ja keikauskakkuun -Noista muista kamaluuksista puhumattakaan!-, että Hiedalle ois piiskaa tiedossa!

Jos vielä joku alkaa kippaamaan Lauantai-pussista pizzaansa täytettä, niin kutsun Yuukan tänne foorumille!

Spoiler (click to show/hide)

bitofhope · « **Vastaus #70 :** Elokuu 23, 2016, 13:20:15 »

Lainaus käyttäjältä: Roppari - Elokuu 23, 2016, 07:16:46

Jos vielä joku alkaa kippaamaan Lauantai-pussista pizzaansa täytettä, niin kutsun Yuukan tänne foorumille!

Pitänee käydä lähikaupassa.

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #71 :** Lokakuu 05, 2016, 02:11:21 »

Viime viikolla elämäni ensimmäinen todella ylenmääräinen Gorillazin kuunteleminen ja katseleminen herätti odottamatta yhden vapaan suomennoksen.

Alkuteoksena on »On Melancholy Hill» (albumilta »Plastic Beach», 2010).

Laulun rytmitys ei ole aivan yksinkertainen. Olisi kenties mahdollista saada kaikki käännöksen tavut suunnilleen saman mittaisiksi ja samoihin kohtiin kuin alkutekstissä, mutta mielestäni suomen kieli – riippumatta sanavalinnoista – kärsisi siitä enemmän kuin laulu kärsii nyt harjoittamastani tavujen venyttelemisestä, survomisesta ja pois pudottelemisesta. Kokeilin, eikä tekstini pitäisi olla mahdoton laulettava.

Youtubessa on saatavana myös instrumentaaliversio. Sen päälle olisi varmaan helpompi laulaa kuin alkuperäisen tekstin päälle, nimittäin jos jo kunnolla muistaisi, mistä kohdista rivit alkavat ja missä kohdissa on pelkkää soittoa.

❧

Kummulla melankolian

(Suomenteli Hieda no Mukyū to 29.9.2016.)

1.

Kummulla melankolian kasvaa muovipuu;
sinne mukaan tuu.
Katsoo aamua päin silmät toiveikkaat.
Et saa unelmaasi, mutta minut saat.
Meren aavoja päin...
Tuskiini lääke oot, kun oot sylissäin,
kun oot sylissäin.

2.

Kutsuin vedenalaiset koko maailman.
Niiltä tiedustan:
voiko toiveet valaista jatkuvaa yötäni?

Jos et saa unelmaasi, lähde myötäni.
Kummulla melankolian
merilehmän näin.
Se katsoi untani päin: kun oot sylissäin,
kun oot sylissäin,

kun oot sylissäin.

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #72 :** Tammikuu 24, 2017, 17:39:25 »

Seuraa uusi suomennos – ei filkkiä tälläkään kertaa.

Paul Shaperan steampunk-ooppera »The Dolls of New Albion» ei jätä minua rauhaan.

Sain innoituksen ja väsäsin tässä iltapäivän pimetessä suomenkielisen version teoksen ensimmäisestä laulusta (mutta toisesta kappaleesta; alkusoitossa ei ole sanoja), joka esittelee Shaperan tarinoitten tapahtumapaikan. Laulu on nimeltään yksinkertaisesti »New Albion 1». Meidän todellisuudessammekin sen niminen kaupunki on olemassa, mutta paljon pienempänä ja oletettavasti koko lailla idempänä. New Yorkin osavaltio nimittäin ei taida kuulua preeriavyöhykkeeseen.

Alkuperäinen sanoitus on tekstimuotoisena tekijän Bandcamp-sivustolla. Siinä on tosin ainakin pari pikku virhettä, ennen muuta laulun viimeisten kahden rivin puuttuminen.

Tämä on ehkä ensi kerta elämässäni, kun teen sanoja tangoon. Kysymyksiä paikoin varsin vapaista käännösratkaisuistani saa esittää.

❧

New Albion 1

(Suomenteli Hieda no Mukyū ti 24.1.2017.)

1.

Muinoin jalkapatikkaan
yli Pohjan preerian
läksi muuan munkki kera kortinpelaajan.
Kiistan aiheeks’ Jumala,
kohtalo ja sattuma
nousivat – ja ratkaisunhan voisi löytää kortilla!
Koko päivä pelattiin,
sitten toinen, kolmaskin;
viimein sateen tullen suojaksi vaja tarvittiin.
Kasvoi ympärille katu,
nousi kirkko, kapakka...
On sellainen New Albionin syntytarina.
On sellainen New Albionin syntytarina.

2.

Kaupungin tän kaduilla
näät kahviloita, koneita.
Sieluja on lempeitä ja viisaita ja hulluja.
Johtaa alamaailmaa
silmäpuoli punapää,
mutt’ päätökset, hän milloin tahtoo, arvan varaan jää.
Liitto ilmalaivamiesten
on pomoks’ kastraatin
valinnut, hän laulaa lentäessään ohi päivisin.
Tääll’ on lyijytyrmiä,
groteskeja raudasta
ja Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja.
Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja!

3.

Kilta alkemisteilla
on Ashland Streetin talossa.
Pääsykokeena on veistää helmi tytön haaveista.
Kerran murtauduttu on
sinne tähden helmien
– varkaat niitten ääreen jäi tuijottamaan tyhjyyteen.
Sumun lemmentaiasta
lie puheet pötyä,
silti öisin porttikäytävissä tehdään syntiä.
Yläluokkaan kuuluu
neroja ja dekadentteja
ja Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja.
Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja!
Pikku Annabella, terävä ja vakava. Oi!
Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja.

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #73 :** Maaliskuu 24, 2017, 03:11:27 »

ΔV = γΔTV₀

(Kirjoittanut Hieda no Mukyū 24.3.2017.)

Kahden maissa yöllä
saan tietää kevään tulleen maaliskuussa.
Vastedes ei riitä
kieltäytyminen patterilämmöstä;
minulle yöt ovat sittenkin liian kuumia.

Viimein pakotan itseni jalkeille
ja vaihdan peitteen kevyempään.
Huokaisten hyvästelen talvitäkin,
jonka alla viihtyy.

Sekoitan kylmää kaakaota
ja tuuletan isosti.
Peiton alle ei tunnu,
miten nopeasti huone viilenee.

Sen sijaan alan kuulla yökylmän.

Dido laveeraa huoneen,
joka napsahtelee.
Yhä uudelleen,
sieltä täältä.

Yhä uudelleen.

Enkä enää ihmettele,
kuinka vanhat talot kummittelevat hiljaisina öinä.

Hieda no Mukyuu · « **Vastaus #74 :** Toukokuu 18, 2017, 22:43:41 »

Tämä ei ole mikään oikea filkki. Onpahan sellaista muistuttava yksinkertainen mielikuva.

Kuten tiedämme, on Remilia Scarlet nykyään enimmäkseen ystävällisissä väleissä Marisan ja Reimun kanssa. Alkuun tie oli kuitenkin kivinen sillä, punaisen paholaisen oli vaikea niellä tappiotaan. Kun hän ennakoi Flandren ja Marisan ensikohtaamisen, oli hän yhä niin katkera, että evästi pikkusiskoaan kauhistavin sanoin.

Minua ovat innoittaneet Sandels (nimittämällä Remiliaa yön kuningattareksi Ysilaudalla), Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera »Taikahuilu» (Die Zauberflöte; libreton kirjoittanut Emanuel Schikaneder, mahdollisesti apunaan Ludwig Giesecke) sekä eräät viime vuosikymmenen Vocaloid-taiteilijat (erityisesti tämän »Der Hölle Rache» -version tekijä).

Tämän linkin takana »Der Hölle Rache» eli Yön kuningattaren jälkimmäinen aaria esimerkinluonteisesti Sabine Devieilhen laulamana.

❧

Der Rote Rache

(Keksinyt Hieda no Mukyū 18.5.2017.)

Der Rote Rache kocht in meinem Herzen,
Tod und Verzweiflung flammet um mich her!
Fühlt nicht durch dich Marisa Todesschmerzen,
So bist du meine Schwester nimmermehr.
Verstoßen sei auf ewig,
Verlassen sei auf ewig,
Zertrümmert sei’n auf ewig
Alle Bande der Magie,
Wenn nicht durch dich Marisa wird erblassen!
Hört, Rachegötter, hört der Dämon Schwur!

❧

Miksikö Flandre ei sitten yksinkertaisesti jättänyt danmaku-sääntöjä syrjään ja tehnyt Marisasta veripalttua?

Noh. Scarletit kuuluvat sivistyneeseen eurooppalaiseen aatelissukuun, jolla on vahvat juuret mannermaalla. Remilia oli jo lapsena oppinut ranskan ja englannin lisäksi vaihtelevassa määrin muita kieliä kuten latinaa ja saksaa. Hän taisi unohtaa, että pikkusisko ei huomattavan lyhyenä ihmisikänään ollut osoittanut järin suuria lahjoja saksan suhteen.

Kannattaisi varmaan pyytää Mystiaa useammin kylään. Minä ainakin uskon vahvasti, että yōkai nimeltä Lorelei puhuu saksaa äidinkielenään.

Kirjoittaja Aihe: Mukyuu runoilee (Luettu 113182 kertaa)

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Kinoko

Vs: Mukyuu runoilee

bitofhope

Vs: Mukyuu runoilee

Roppari

Vs: Mukyuu runoilee

bitofhope

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee

Hieda no Mukyuu

Vs: Mukyuu runoilee