Kommunismi korjaa.
Tää. Tai ainakin jonkinlaista jälkikeynesiläistä markkinasosialismia voisi soveltaa mielummin kun uusliberalistista austerity-helvettiä. Sisäinen devalvaatio kun ei ole toiminut oikeastaan missään koskaan. Edessä on deflaatiokierre, kasvava työttömyys ja kutistuva BKT -- tätä toitottavat useat talouselämän vaikuttajatkin, mutta ne on tietenkin EK:a ja Frankfurtia kuuntelevan hallituksen mielestä likaisia kommareita.
Hieda kirjoitti hyvää settiä; pitkälti samoilla linjoilla talousasioista. Kaikenkaikkiaan olisi hienoa jos meillä olisi reilut pelisäännöt globaalissa taloudessa. Tämä taitaa tosin olla pelkkää unelmointia; pääomalle on kasaantunut valta joka ei enää aikoihin ole ollut demokraattisessa kontrollissa. En näe että tämä tilanne lähiaikoina muuttuisi. Globaali sääntelemätön kvartaalitalous, joka ei kunnioita kuin sijoittajien välittömiä voittoja, ei tuota Suomen kaltaiselle resurssiköyhälle periferialle oikeastaan mitään hyvää. Suomessa on parempi nyt varautua elintason huomattavaan laskuun seuraavan parin vuosikymmenen aikana. Valitettavaa, mutta en näe että tilanteesta on pääsyä ulos -- se on ny korkeemmassa kädessä.
Globalisaatio vie Suomesta rahat ja työpaikat: Vastauksena tähän elinkeinoelämältä käskynsä ottava SSS-hallitus pyöräytti oletettuun tapaan "talkoot", johon omistavan luokan ei tarvitse osallistua kuin vapaaehtoisesti ja "yhteiskuntasopimuksen" joka on suoraan työnantajien kynästä -- meininki sama kuin Kreikassa männävuosina, tosin vapaaehtoisesti ilman Troikan komentoa. Tulos tulee todennäköisesti olemaan sama.
Oikeistolaisen talous(kuri)politiikan usko näyttää kuitenkin toistaiseksi Suomessa olevan "vankkumaton", hyvin mennyt velkapelottelupropaganda kansaan kun eduskunnan suurimpia puolueita linjanvetoineen katsoo... Suuret ikäluokat ei tahdo keittämänsä sopan maksumiehiksi, se on varmaa -- heidän eläkkeet pitää saada nostaa täysmääräisenä, vaikka nuorempi ikäpolvi ei todennäköisesti ikinä tule vastaavia saamaan. No kun tuo ikäpolvi on maan povessa, niin eiköhän tännekin jossain vaiheessa saada joku "oma Syriza" kun tarpeeksi on kurjistettu.
Velkaa pois. Ei lisää kuten taas mainitsivat iltauutisissa.
Sitähän tällä sisäisellä devalvaatiolla palkka-aleineen haetaan takaa. Itse kannattaisin ennemmin elvytystä; velka ei ole paha jos korot pysyy kohtuudessa. Ei Kreikkakaan esimerkiksi tule koskaan velkojaan maksamaan, vaan sen kohdalla tullaan väistämättä toteuttamaan jonkinlainen velkajärjestely (siis velat nollataan vähintään osittain). Kun --ei jos, vaan kun-- Eurooppaan iskee seuraava talouskupru, PIIGS -maat, joissa sisäisen devalvaation ja austerity-politiikan kurjistamat taloudet parinkymmenen prosentin työttömyyksineen, lähtevät uuteen syöksyyn saattaa syntyä melkoinen pommi. Siinä sitten miettimään kuka maksaa kenenkin velat ja kuka lainaa rahaa ja kenelle. Todennäköisempää on tuolloin turvautua velkajärjestelyyn vaikka Saksa olisikin maksumiehenä.
Valtionvelasta voisi ottaa esimerkkinä vaikka Japanin, missä toisaalta massiivinen valtionvelka on suurelta osin "sisäistä velkaa" ja talous on "too big to fail". Tosin Eurooppa voisi ehkä ottaa oppia, vaikka toki itäaasiassa asiat lutviutuu sangen eri tavalla kun Preussissa tai Härmässä. Japanissa niin yritysmaailma kuin valtiovaltakin kursailematta "vetävät kotiin päin" -- oman maan ja kansan etu katsotaan siellä tärkeäksi joka taholla yhteiskuntaa.
Summa summarum: Valtionvelka ja siihen liittyvät mekanismit toimivat sangen eri tavalla kuin yksityinen velka.
Suomelta peräänkuulutan elvytystä, koska talouden pyörät olisi nyt välttämätöntä saada pyörimään. Lisäksi valtion tulisi investoida infraan ja lopettaa yksityistäminen. Mielestäni tietyt palvelut, kuten perusinfra, koulutus ja terveydenhuolto tulee toteuttaa pääosin yhteiskunnan toimesta -- kilpailutus ei tuo automaattista auvoa ja yksityinen yritys ei ole väistämättä julkista tehokkaampi. Jos julkisesta sektorista tulisi jostain karsia, niin se on pöhöttynyt keskijohto, jota Suomessa on aivan liikaa: Tietojärjestelmät hoitaa delegoinnin näin 21. vuosisadalla. Tämä taitaa tosin olla liian vaikea pala poliitikoille, kun kyseiset pikkupomot on yleensä poliittisesti virkanimitettyjä eikä yksikään puolue täten tahtone asiaan puuttua. Ei korppi korpin silmää, jne... Toki tämäkään asia ei tietenkään ole niin yksioikoista; jos ruvetaan valtion työntekijöitä kilometritehtaalle noin vain potkimaan, niin sillä on toki seurauksensa työttömyyslukuihin.
Elvytyksen puolesta puhuu lisäksi esim. Obaman presidenttikauden USA:n talouspolitiikka: Siellä talous saatiin nosteeseen elvyttämällä, kun taas talouskuri-EU kahlaa lamasuossa. Toki Suomi ja USA eivät ole täysin vertailukelpoisia -- silti EU on USA:n veroinen talousalue, vaikka eurosta ei kehittynytkään taalan veroista reservivaluuttaa ja Eurooppa ei tunge maailman eniten rahaa maailman massiivisimpaan armeijaan...
Isona asiana tarvittaisiin stoppi verosuunnittelulle, oikealta nimeltään laillistetulle veronkierrolle, ja pääoman verotus 90-luvun lamaa edeltäneelle tasolle. Uhkailkoon eliitti pääomapaolla -- se pakenee jokatapauksessa nykyäänkin veroparatiiseihin kiihtyvällä tahdilla. Lisäksi valuvikainen euro on muodostunut Suomelle suureksi rasitteeksi. Eurosta tulisi pyrkiä eroon, jos sitä ei yhteiseurooppalaisesti tahdota muuttaa kestävämpään suuntaan. Tämä taas tuskin on ainakaan tällä hetkellä esim. Frau Merkelin Saksan agendassa.
"Vienti tulisi saada vetämään", mutta kun ei saada. Ei pysty, liian hapokasta. Kaikkia keinoja lähestulkoon on kokeiltu. Yrityksille on tarjottu viime hallituksilta verojen ja veroluontoisten maksujen kevennyksinä massiiviset kädenojennukset työpaikkojen synnyttämiseen, mutta työttömyys senkun kasvaa kun työpaikat karkaavat ulkomaille. Taitaa olla nykymalliin yritysveroalet siirtyneet suoraan pomojen optioihin ja osinkoihin, taasen kerran. Kaiken maailman "kilpailukykyloikat" ovat täysin haihattelua kun "globaalit vastapelurit" on kehitysmaita. Siinä paljoa 15min työajan pidennykset paina. Kukaan tuskin tahtoo Suomen palkkatasoksi Bangladeshin vastaavaa (no, Nalle ehkä tahtoo)... Sitäpaitsi työvoiman kustannukset ovat monessa Euroopan maassa Suomea isommat. Todellinen ongelma on nähdäkseni suurelta osin aivan muualla kuin työvoimakuluissa.
Sääntelyä pitäisi purkaa -- Suomessa on aivan liikaa nippelisääntöjä ja byrokratiaa jotka vain haittaavat elämää ja yrittämistä. Uskallan tässäkin väittää, että sääntelyn purkaminen ei sovi suuryritysten ja poliitiikkojen pirtaan koska joku (muu kuin pienyrittäjä tai kansalainen) tienaa näillä. Esimerkkinä voi ottaa vaikka vähittäiskaupan keskittymisen tai asemakaavoituksen ja rakennustoiminnan. Moni sääntö joka on alunperin todennäköisesti säädetty "hyvää tarkoittaen" (ehkä kuitenkin taustalta tiettyjen tahojen lobbaamana) on muodostunut markkinaprotektionismin pönkittäjäksi ja ihan suoranaiseksi ihmisten kiusaksi...
Korruptiosta Suomessa en puhu mitään kun korruptiota Suomessa ei ole -- on vaan
maan tapa. Fantastista, hyvät veljet ja siskot! Iso lautakasa takapihalle joka jantterille!
Pakolaisaiheesta en oikeastaan jaksa edes isommin avautua. On noita kansainvaelluksia ennenkin ollut ja tulee vastakin. Kolmannessa maailmassa muhii massiivinen väestöpommi. Merikontit, internet ja suihkukoneet mahdollistaa nykyään uskomattomia asioita. "Euroopan imu" on vahva tuolla Välimeren eteläpuolella ja parempi elämä kuulostaa monelle houkuttelevalta ajatukselta. En syytä tai syyllistä ketään tästä, täysin ymmärrettävää että tahdotaan parempaa elämää kuin konfliktit ja kurjuus. Toki osalla lähtijöistä on sangen ruusuinen kuva nykyeuroopasta... Enpä myöskään tiedä ratkaisevatko väestönsiirrot tai -siirtymiset loppupeleissä yhtään mitään.
Yleensäkin ihan sama mitä näistä haihattelen... Kun olen eri mieltä kuin pääomapiirit, jotka maailmaa pyörittää, niin ei tule toteutumaan. Anteeksi pessimismini, mutta tilanne nyt vaan on täysin toivoton.
Suomalaisista, ja pitkälti muistakin länsimaalaisista, on tullut oman mukavuudenhalunsa orjia. Ei uskalleta ottaa sitä riskiä, että kaikkein rikkaimpien kanssa vastahankaan asetuttaessa (esimerkiksi yleislakot) voi tulla näpeille aika lujaa.
Ja tää. Luokkayhteiskuntaan tässä maassa kuitenkin pikkuhiljaa näytetään palailevan. Kohta tuleekin passelisti 100 vuotta täyteen viimesestä isosta sisäisestä rähinästä. Eiköhän se kansan sietokyky jossain vaiheessa ole koetuksella, vaikka toistaiseksi nykyinen elintaso tekeekin niin paljon helpommaksi jäädä kotisohvalle. Katotaan sitten kun köyhällä ei enää ole mitään hävittävää. Joka tapauksessa vastakkainasettelu ja poliittiset ääri-ilmiöt tulevat jatkossa lisääntymään.
Poliitikot ei näemmä vielä(kään) ymmärrä:
Yhteiskuntarauha on kuin ilma jota hengitämme; sitä ei osaa kaivata ennen kun se on poissa.Jooh, tässä mun pari eurosenttiä nykypolitiikasta... Runoilen jotain lisää jos/kun keksin.
Niin joo... ja perustulo Suomeen!
