En henkilökohtaisesti ymmärrä miten puoliautomaatti on vaarallisempi ase – – kuin pulttilukkokivääri. Molemmilla saadaan haluttu efekti varmasti aikaiseksi. – –. Siviilikontekstissa tapahtuvassa ammuskelussa ampujan lippaan koko on melko irrelevantti asia. Siihen asti kunnes poliisi ehtii paikalle on ampujalla kyllä riittavästi aikaa ladata uudelleen.
Onko todella näin?
Ajattelen lähinnä väkijoukossa tapahtuvia ampumisia, joissa ensimmäisen laukauksen jälkeen jokainen sekunti voi merkitä sitä, että useita ihmisiä pääsee suojaan tai piiloon. Henkilökohtaisesti olin todella, todella hämmästynyt siitä, kuinka pieniksi Suomen vuosien 2007 ja 2008 kouluammuskelujen uhriluvut jäivät.
En ole koskaan itse yrittänyt ampua minkäänlaisia liikkuvia maaleja kuten savikiekkoja, eikä minulla myöskään ole tarpeeksi omakohtaista vertailupohjaa erityyppisten aseitten käyttämisestä.
Lippaita voi kantaa useita eikä lippaan vaihtoon kulu montaakaan sekuntia, aseesta riippuen tietty. Olen joskus kokeillut savikiekkojen ampumista. Muistaakseni kolmannen yrityksen jälkeen aloin osua suht tasaisesti kiekkoihin. Niitä oli tosin yksi kerrallaan ja stressitön ympäristö. Toisaalta yllättäen alkavassa ammuskelussa ensimmäinen reaktio on sekaannus ja kestää hetken ennenkuin ihmiset edes tajuavat paeta. Koulusurmien matala uhrimäärä selittyy sillä että he käyttivät .22lr kaliberin pienoispistooleja joilla todellakin pitää tähdätä kriittisiin kohtiin että saadaan kuolettava osuma. Käsittääkseni he myös olivat valikoineet osan uhreistaan etukäteen ja priorisoivat heitä.
Myöskin halutulla efektillä viittasin pikkurikollisista puheenollen lähinnä kioskiryöstössä uhkailua.
Myönnän että "itsensä aseistaminen" oli hieman huono sanavalinta, käytin sitä kuitenkin politiikon näkökulmasta.
Oikeastaan minulla ei ole mitään sanavalintaasi vastaan. Se saattaa kuulostaa provosoivalta, mutta se nostaa kätevästi esille näkökulmien erilaisuuden.
Itse lähden siitä, että mitkä tahansa tuliaseet ovat periaatteessa tarpeettoman vaarallisia esineitä, jotta niitä kannattaisi rauhanajan olosuhteissa luovuttaa yksityishenkilöille kotisäilytykseen. »Aseistautuminen» ei lähtökohtaisesti ole kannatettavaa. Periaate ei kuitenkaan ole minulle äärimmäisen vahva, vaan sitä voidaan yrittää kumota erilaisin perusteluin. Oman arvopohjani mukaan esimerkiksi suomalainen metsästyskulttuuri on aika hyvä perustelu. Yksityishenkilöitten halu itsepuolustukseen taas ei ole, ainakaan toistaiseksi.
En ole itsekään koskaan kannattanut aseiden kantamista julkisilla paikoilla itsepuolustukseen.
Aseiden kotisäilytyksen taas näen ainoana järkevänä vaihtoehtona, silloinkin tietty mieluiten lataamattomana lukitussa asekaapissa pois ylimääräisten näppien ulottumattomista.
Aseiden säilyttämisen metsästys- tai ampumaseuran tiloissa taas näen vain näennäisenä ratkaisuna.
Koska metsästys ei tapahdu seuran tiloissa valvovan silmän alla on aseiden siellä säilyttäminen henkirikosten ehkäisyyn tehoton keino. Tällä haitattaisiin ainoastaan metsästäjää joka joutuisi ajamaan metsästysseuran tiloihin mihin saattaa olla pitkäkin matka.
Jos metsästysaseita saa säilyttää kotona en näe miksi muut ampumaurheilijat olisivat eriarvoisessa asemassa mutta ok otetaan siihenkin tilanteeseen skenaario että metsästäjät saavat säilyttää aseensa kotona mutta muut eivät. Olet pistooliammuntaa harrastavan ystäväsi kanssa eri ampumaseuroissa ja haluaisitte mennä yhdessä radalla rei'ittämään tauluja. Haet aseen ampumaseurasi radan tiloista ja menet radalle kaverisi seuran radalle. Valvonta pettää, ratasäilytyksen hyödyt menetetään. Toinen vaihtoehto on se että ette voi harrastaa yhteistä harrastustanne yhdessä koska aseenne ovat pysyvästi seurojenne ratojen tiloihin lukittuina. Luultavasti myös patruunoita myytäisiin tässä skenaariossa ainoastaan radalla eikä niitäkään saisi viedä sieltä pois joten ampumaseurat voisivat veloittaa ammuksista käytännössä aivan mitä tahansa sillä heidän jäsenillään ei olisi vaihtoehtoja.
(Tuntuu hieman hassulta olla keskustelun jyrkin aseitten vastustaja, kun nuorempana on tottunut ympäristöön, jossa osa porukasta haluaa kieltää ehdottomasti jopa leikkiaseet, kenties lukuun ottamatta vaaleanpunaisia, mahdollisimman epärealistisen näköisiä vesipistooleja. Arvatkaa kaksi kertaa, olenko milloinkaan ollut niin jyrkkä rauhanpuolustaja.)
Ehkäpä juuri kasvuympäristösi takia olet tämän keskustelun jyrkin aseiden vastustaja. Itse ainakin myönnan oman kasvuympäristöni vaikuttavan kantaani 100%. Isälläni on ollut aseita kauemmin kuin minä olen ollut olemassa, olen ensimmäistä kertaa ampunut pienoiskiväärillä 6-vuotiaana (+/- vuosi). Lapsena ja nuorena olen myös käynyt isäni kanssa monesti metsällä ja käsitellyt aseita niin metsässä kuin ampumaradallakin.
Suomalaisen aselainsäädännön järjettömyyksistä voisin antaa sellaisen esimerkin että koska isäni puoliautomaattinen kivääri on rekisteröity metsästysaseeksi on sen lippaan sallittu koko rajoitettu kahteen luotiin. Hän omistaa siihen myös 10 luodin lippaan mutta sitä ei saa laillisesti kiinnittää aseeseen.
Jos hän kuitenkin olisi metsästysseuran sijaan ampumaseuran jäsen ja olisi hankkinut saman aseen muuhun ammuntaharrastukseen olisi hänen lippaansa koko mahdollisesti (riippuen lupaviranomaisen päivän laadusta ja virtsan määrästä otsalohkossa) teoriassa rajoittamaton.
Ok metsästyksessä ei saa käyttää yli 2-luodin lippaita puoliautomaateissa mutta koska samalla aseella voi mennä metsästysseuran radalle ampumaan tauluja on lippaan keinotekoinen kokorajoitus melko järjetön.
Etenkin kun lippaiden omistaminen on täysin lupavapaata joten kuka tahansa saa mennä kauppaan ja ostaa vaikka rumpulippaan jos niin haluaa. Laatuesimerkki laista joka haittaa vain rehellisiä.
Täytyy vielä tähdentää että en kannata metsästykseen suurempien lippaiden käyttöä mutta radalla on hauskempi käyttää suurempikokoista lipasta.
