Ostin kirjaston poistohyllystä romaanin.
LAPPALAINEN, EIJA – LEINONEN, ANNE 2007: Devoted Souls – peliromaani. Kuv. LAPPALAINEN, MARKKU. ISBN 978-951-0-33250-4 (sid.). 243, [3] s.
Vajaassa vuorokaudessa, monien muitten puuhien lomassa, olen ehtinyt sivun 60 paikkeille. Taitavasti kirjoitetuksi kertomakirjallisuudeksi en oikein pysty teosta kehumaan, mutta muuten sillä on kiistattomia ansioita. Paitsi johdatusta verkkoroolipelien maailmaan edessäni on miellyttävän kevyt viihteellinen harrastus- ja ihmissuhdetarina, jonka inhimillisistä hahmoista ja todenmukaisesta ajankuvasta minun on helppo pitää. Kunpa vain teksti ei lipsahtelisi tapahtumien ja tuntemuksien kömpelöön luetteloimiseen.
Vaikka itse en ole koskaan pelannut massiivimoninpelejä, olen vuosien ajan kiinnostuneena seurannut niistä käytyä keskustelua. Visuaalisia mielikuvia olen saanut
tämän tapaisista Youtube-videoista. Minulle oli suuri yllätys, että joku on jo kirjoittanut aiheesta suomenkielisen romaanin.
Nimiölehden versopuolelle on painettu: »Kiitos toden ja pelimaailman ensimatkaajille käsikirjoituksen kommenteista.» Tämä herättää epäilyksen, ettei kirjoittajilla ole läheskään yhtä syvää henkilökohtaista kokemusta verkkopelaamisesta kuin päähenkilöllä, vähän ennen tarinan alkua ammattikoulusta työelämään siirtyneellä Nellillä, joka lienee myös heitä yli kymmenen vuotta nuorempi. Mielestäni pelikokemuksen kuvaus on niin elävää, että »ensimatkaajia» on haastateltu kelvollisesti, mutta vielä pieni lisäperehtyminen olisi voinut elävöittää kerrontaa tuntuvasti.
En välttämättä suosittelisi kirjaa ihmisille, jotka eivät tiedä verkkopelaamisesta yhtään mitään, saati sellaisille, joilla on pelaamista kohtaan kielteiset asenteet. Sen sijaan romaani sopii mainiosti kevyeksi ajanvietteeksi minunlaisilleni gamer-maailman laitamilla pyörijöille ja verkkopeleistä kiinnostuneille pöytäroolipelaajille.
Kirjoittamista harrastaville oikeille massiivimoninpelien ystäville »Devoted Souls» tarjoaa haasteen: Näin tämän tekivät nuortenkirjallisuuden puolelta ponnistavat tienraivaajat. Miten tämän voisi tehdä paremmin?