Enpä olisi uskonut törmääväni tällä foorumilla Ryan Armandiin.
Minus on yksi parhaita koskaan lukemiani nettisarjakuvia
Edit: harrastatko Hieda normaalien sarjakuvien lisäksi nettisarjakuvia?
En oikein voi sanoa harrastavani. Luen jaksaessani kaikenlaisia sarjakuvia. Viime vuosikymmenen loppupuolella jaksoin toisinaan oma-aloitteisesti etsiä luettavaa verkosta ja varsinkin käydä lävitse tuttujen suosituksia. Niitten joukosta myös »Socks» löytyi. Kun painettujen sarjakuvien lukeminen on jäänyt vähemmälle, ovat verkkosarjakuvat tainneet kärsiä vielä pahemmin.
Olen lapsesta saakka lukenut sekä strippi- että lehti- ja albumisarjakuvia, mutta nykyään albumit (ja
tankōbonit ja
graphic novelit ja muut sarjakuvakirjat) ovat minulle läheisimpiä. Verkkosarjakuvat ovat kai useimmiten strippimäisiä.
Puhuttelevassa verkkosarjakuvassa on paljon tunnetta, ilman että huumori jää kokonaan sivuun (kuten »Megatokyossa»), selkeä kuvitustyyli (kuten »Sinfestissä») ja villejä, jopa surrealistisia piirteitä (kuten »Riisipojassa» eli »Rice Boyssa»). Kuvitukseen ei yleensä kannata panostaa yhtä paljon kuin
Enki Bilal, mutta kotimainen verkkosarjakuva »Gone with the Blastwave» on todistanut, että sekin voi toimia. »XKCD» taas on uskomaton esimerkki siitä, että kasvottomat tikku-ukot voivat olla sekä kauniita että ilmeikkäitä.
Ryan Armand kirjoitti sivustollaan, että »Minus» oli hänen tapansa kokeilla vanhojen yhdysvaltalaisten sanomalehtisarjakuvien tyyliä. Sisällöltään se toikin minulle mieleen yhtä paljon »Pikku Nemon» kuin uudemman »Lassin ja Leevin». Tunnetko »
Pikku Nemoa»?
Suomi-KP on hieman turhan kallis. Isälläni tosin on sellainen, vaikkei varsinaisesti keräilekkään, joten tuttu laite on kuitenkin.
Muistaakseni pääsin kerran jossakin museossa pitelemään Suomi-konepistoolia. Olin varmaan peruskouluiässä, ja mukana oli jatkosodassa taistellut sukulaiseni, joka silloin vielä eli. Todella hyvän näköinen ase, mutta taitaa painaa aika tavalla enemmän kuin sotien jälkeiset rynnäkkö- ja automaattikiväärit?