Arvosteluasteikkomme pohjana ovat aivan yksinkertaisesti prosenttiosuudet:
10 tarkoitti aikanaan, että 100 % oppilaan kokeessa antamista vastauksista oli oikein,
5 vastasi noin 50 %:a ja niin edelleen. Tosin
0 ei tietojeni mukaan ollut yleisessä käytössä, vaan heikoin mahdollinen kouluarvosana oli
1− (yksi miinus) eli poikien kesken tuttavallisesti »ukko kusella».
Mitäkö ihmettä sitten on tapahtunut kolmoselle, kakkoselle ja ykköselle?
Noh. Niin kutsutun vanhan hyvän ajan koulujärjestelmässä, varsinkin oppikouluissa, oli
tavoitteena, että oppilaita jäisi luokalle joka vuosi. Sitä, ettei ketään päästetty liian helpolla, pidettiin merkkinä opetuksen korkeasta laadusta.
1,
2,
3 ja
4 olivat kaikki hylättyjä arvosanoja.
Mihinkö nelosta huonompia numeroita sitten tarvittiin? No keskiarvon laskemiseen tietysti.
Jos oletetaan, että kevätlukukauden aikana oli vaikka kolme koetta, niin tulossarjasta
4,
5,
5 jäi todistukseen keskiarvo 5, jolloin ei saanut ehtoja. Tulossarjalla
1,
5,
5 sen sijaan päädyttiin keskiarvoon 4, jolloin sai ehdot.
Nähtävästi peruskoulukauteen siirtymisen yhteydessä järjestelmää alettiin pitää tarpeettoman julmana. Siitä lähtien on kaikki
4+:aa heikommat koetulokset muutettu nelosiksi, mikä osaltaan vähentää ehtojen ja luokalle jäämisten määrää tuntuvasti. (Tarkastin Wikipediasta: kansakoulujärjestelmän puolella nelosta matalammista arvosanoista oli asteittain luovuttu jo vuoteen 1952 mennessä.)
Ammoisina aikoina ei siis ollut niinkään selvää, että seiskaa heikompi arvosana olisi ollut huono. Viitosen ja kuutosen määritelmänä on
välttävä eli ’sentään jotenkin kelvollinen’. Oppikoulussa sellaisen tason saavuttaminen, etteivät vanhemmat joutuneet maksamaan ylimääräistä vuotta, saattoi olla suurikin ilon aihe – perheoloista ja tulevaisuudensuunnitelmista riippuen.
MUOKKAUS, PE 1.9.2017: Vähän lisää muisteltuani ja lueskeltuani en olekaan enää varma, oliko arvostelujärjestelmässä
alun perin kysymys oikeitten vastausten prosenttiosuudesta vai vastaajan sijoittumisesta
normaalijakaumaan, »Gaussin käyrälle». Ainakin tiedän, että normaalijakaumaa on käytetty 1960-luvulla oppikouluarvosanojen muodostamiseen – ja hyvin pitkän aikaa ylioppilastutkintoarvosanojen muodostamiseen.