Labyrinth of Touhou (Touhou no Meikyū) on 偽英国紳士団 vuonna 2009 julkaisema dungeon crawler, mikä tunnetaan miehekkäistä hahmoistaan ja lukuisista viittauksistaan muihin peleihin. Kahden lisälevyn (2009 ja 2010) lisäksi pelille on julkaistu jatko-osa vuonna 2013…
Tarina:
Raja Gensokyon ja ulkomaailman välillä on alkanut rakoilemaan ja sen seurauksena Purppurapaholaisen kartano tippunut suureen ulottuvuusrepeämään… Kartanossa vieraillulla olleet Reimu ja Marisa lähtevät Remilian, Sakuya sekö Patchoulin kanssa tutkimaan tätä outoa ulottuvuutta selvittääkseen kuinka palauttaa rauhalliset päivärutiininsa.
Yleistä:
Labyrinth of Touhou on Etrian Odyssey -klooni, missä pelaaja vaeltaa 20(+10) kerrokseksen läpi etsien keinoa pysäyttää ulottuvuusrepeämän laajentuminen. Matkan varrella tavataan useita tuttuja hahmoja (n. 40), jotka pelaaja voi saada mukaansa täyttämällä tietyt vaatimukset.
Pelin keskiössä on Hakurein temppeli, joka toimii eräänlaisena päämäjana… Tämän lisäksi vierailtavana on pari muutakin paikkaa joilla on oma tarkoituksensa pelin kannalta:
Hakurein temppeli: täällä voi vaihtaa hahmon keräämiä kokemuspisteitä tasoiksi (huom! tasokehitys ei ole automaattista).
Patchoulin kirjasto: keräämiäsi taitopisteitä vastaan voit parantaa hahmon yksittäisiä statseja. Tarvittavien taitopisteiden määrä riippuu kyseisen statsin aloitustasosta sekä lisätyistä tasoista.
Purppurapaholaisen kartano: voit hallita ryhmäsi kokoonpanoa. Pelaajalla voi olla mukana neljä aktiivista hahmoa, sekä kuuden hahmon vaihtopenkki.
Ulottuvuusrepeämä: Jatka seikkailuasi luolastossa… Jos olet löytänyt taikaympyröitä kerroksista, voit aloittaa suoraan kyseisestä kerroksesta.
Akyuun talo: Aikaisemmissa versiossa mahdollistaa pelin lataamisen ja tallentamisen, mutta lisälevyissä mukaan tuli myös mahdollisuus hankkia taitopisteitä myymällä varusteita sekä vaihtaa pelin musiikkiraitoja.
Varsinaisessa pelaamisen kannalta tärkeintä on statsit, niiden kehittäminen sekä joukkueen jäsenten valitseminen tilanteen mukaan… Statsien kehittämisessä pitää myös huomioida, että taitopisteet, toisin kuin kokemuspisteet, ovat yhteisiä joten niiden jakamista joukkueen kesken tulee oikeasti harkita.
Pitkälle pelissä tosin pääsee kun muistaa statseja kehittäessä seuraavat kaksi sääntöä:
1. EVA on pelaajan hahmoilla rikki: Vaikka kuinka tuhlaisit taitopisteitä evasionin kehittämiseksi, viholliset osuvat sinuun silti jokaisella iskulla.
2. Hahmoja kehittäessä kannatta keskittyä ainoastaan koholla olevien statsien parantamiseen, sillä heikommilla statseilla on korkeampi lähtöhinta… Eli esimerkiksi vaikka olisi kuinka loogista kasvattaa Cirnon vastustuskykyä tulelle, niin loppupelissä paremman tuloksen saat kun käytät kaikki ne pisteet kylmyyden sietokykyyn.
Tämän lisäksi kannattaa myös kiinnittää huomiota hahmon TP:iin, sillä se vaikuttaa siihen kuinka kauan hahmo jaksaa seikkailla luolastossa, taisteluista pakenemiseen sekä myös hahmojen vaihtamiseen vaihtopenkin ja aktiivisen ryhmän välillä… TP kuluu taisteluissa menetetyn elämän mukaan.
Muutama sana taistelusta…
Kuten Etrianissa, pelaajalla on hyökkäyksen todennäköisyys joka kasvaa jokaisella askeleella. Kun todennäköisyys on tarpeeksi korkeaksi taistelu alkaa. Mielenkiintoista kyllä, viimeisimmässä lisälevyssä peliin lisättiin pikanäppäin (M), jota painamalla seuraava otettu askel aloittaa aina taistelun.
Itse taisteluissa huomattavaa on se, että vaikka pelissä on erilaisia varusteita joilla hahmon statseja saa korotettua, niin parannusesineet puuttuvat (tarkemmin sanottuna pelissä ei voi käyttää mitään esineitä taistelun aikana). Tästä syystä taistelun päätettyä hahmon elämät parantuvat täysin taistelun päätyttyä.
Jos taistelun aikana haluaa saada elämää takaisin, niin hahmo tulee laittaa vaihtopenkille (tämä palauttaa myös taikapisteitä) tai toivoa, että aktiivisessa joukkueessa on mukana hahmo, jolla on parannustaito. Taikapisteitä puolestaan saa takaisin FOCUS -komennolla (riippuu hahmon SP recovery -statsista).
Toisin kuin moderneissa rooliseikkailuissa, Labyrinth of Touhoussa hahmoja ei voi asettaa etu- tai takariviin: tämän takia hahmon paikka aktiivisessa ryhmässä merkitsee paljon…
Jos vihollinen käyttää iskuja, jotka osuvat vain yhteen kohteeseeen niin suurella todennäköisyydellä se osuu jompaan kumpaan kahdesta ensimmäisestä paikasta; koko joukkueeseen osuvat iskut puolestaan tekevät vähiten tuhoa kahteen viimeiseen hahmopaikkaan.
Pomotaisteluita lukuunottamatta pakeneminen onnistuu aina, mutta aktiiviset hahmot menettävät kolme pistettä TP:a ylimääräistä elämän perusteella menetetyn TP:n päälle.
Itse luolastossa liikkuminen on aika peruskauraa: pelaajan täytyy löytää rappuset seuraavaan kerrokseen edetäkseen tasojen välillä.
Tasot ovat suuria, ja osa aika sokkeloisia, ja pelin edetessä pelaajalle esitellään erilaisia tapoja kulkea paikasta toiseen kuten yksisuuntaisia reittejä ja teleportteja. Jotkut tasot puolestaan vaativat, että pelaajalla on mukaanaan joku tietty hahmo, joka erikoistaidollaan pystyy auttamaan etenemisessä; välillä myös pelaajan tulee voittaa pomo.
Kannattiko pelata:
Etrian Odysseyn ja RPG-pelien fanina voin vastatata tähän kysymykseen hyvinkin lyhyesti: Kyllä! Vaikka peli onkin ottanut kyseisetä pelisarjasta vaikutteita, se ei yritäkään olla suora kopio vaan tekee rohkeasti omat juttunsa.
Vaikka peli muuttuukin loppua kohti grindauspainotteiseksi (varsinkin jos olet kehittänyt hahmojasi väärällä tavalla ja yrittänyt tehdä niistä tasapainoisempia), niin tarinan selvittämiseksi sitä jaksaa kyllä tehdä. Mikä parasta hahmot, jotka eivät vielä ole liittyneet joukkueeseesi saavat myös kokemusta taisteluiden aikana, joten voit olla varma siitä ettei uudet tulokkaat ole jääneet liikaa jälkeen pääporukasta.
Hahmotkin on hyvin suunniteltu ja hahmokaartin laajuuden huomioon ottaen, niiden välillä löytyy tarpeeksi eroja, jotta jokaiselle löytyy käyttötarkoitus. Harmillista kyllä joukosta puuttuu pari hahmoa, jotka olisin kyllä halunut nähdä pelissä (esim. Koakuma, Letty ja Momiji) ja hahmoilla olisi voinut olla useampikin kuin viisi taikaa…
Mitä puolestaan tasosuunnitteluun tulee, niin erilaisia mekaniikkoja ja vihollistyyppejä esitellään mukavasti mutta kartan merkintöihin olisi voinut panostaa vielä enemmän… Sekä tarinan kannalta tärkeät tapahtumat, aarteet, ansat ja jopa tason sisäiset teleportit on kaikki merkattu punaisella huutomerkillä; tämä on omiaan aiheuttamaan hämäännystä ensimmäisillä pelikerroilla.
Jälleen kerran pelin musiikkiraita sisältää hyviä remixejä alkuperäisistä Touhou -kappaleista mutta mikä poikkeuksellista, viimeisin lisälevy korvasi pelin kappaleet uusilla remixeillä. Hienoa tässä on se, että Labyrinth of Touhou antaa sinun valita kumpia remixejä haluat kuunnella…
Mutta ehkä mielenkiintoisin asia pelissä on sen alkuperäinen hahmotaide (plussaa siitä, että pelaaja voi vaihtaa haluamansa hahmokuvat)…
Hahmotaide on kaikin puolin mieleenpainuvaa ja vaikka se ei olekaan yhtä kaunista kuin jatko-osassa niin ainakin se on helppo tunnistaa. Jos yllä oleva Alice ei vielä saa vakuuttuneeksi asiasta, niin tässä on vielä kuva Yukarista:
Vielä sellainen erikoismaininta, että Special Discin (se viimeinen lisäosa) mukana tuli kattava ”tietokanta” (kokoelma HTML-sivuja) pelin sisällöstä… Tietokanta sisältää täydellisen varusteluettelon lisäksi tiedot vihollisista ja niiden ominaisuuksista sekä joukon erilaisia luonnoksia pelin hahmoista ja vihollisista.
Kaiken kaikkiaan Labyrinth of Touhou on mukiinmenevä rooliseikkailu, joka sisällöltään tarjoaa tekemistä pitkäksikin aikaa (jos tylsistyy itse peliin, voi aina yrittää keksiä mihin muihin peleihin esim. varusteiden nimissä ja kuvauksissa viitataan)… Vaikka hahmotaide ei oikein omaa silmääni miellyttänyt niin täytyy sanoa sen antavan pelille persoonallisen ilmeen; musiikkikin on ensiluokkaista.
Lopullinen arvosana: 8.5
(Kannattaa muuten myös katsoa Labyrinth of Touhou – Rebirth… Kyseessä on Ethan Silverin tekemä epävirallinen gamehack, joka lisää hahmoja ja pelattavuutta)