Olin hieman kahdenvaiheilla julkaisenko tästä pelistä arvostelua, koska siitä on niin vaikea löytää tietoa: Wikeissä ei ole lainkaan mainintaa, kehittäjän sivu ei enää näytä toimivan ja eräät nimeltä mainitsemattomat muut lähteet vain toteavat sen olevan klooni Nes-pelistä. Toisaalta koska mielestäni tämä peli, ja sen esiosa, ansaitsee enemmän huomiota, niin päätin sittenkin tehdä tästä kirjoituksen.
Touhou Scarlet Scarlet Devil Mansion Labyrinth: Adventures of Reimu 2 (Touhou Kurenai Ma Daimeikyuu) Banshee softwaren (sivusto ei enää toiminnassa?) 2010 julkaisema Adventures of Lolo -klooni, missä Reimu ja Marisa ratkovat Purppurapaholaisen kartanossa puzzleja.
Tarina:
Kuten johdannosta voi päätellä, minulla ei ole oikeastaan hajuakaan pelin tarinasta koska en harmikseni osaa japania. Tarinaa tosin pelissä on paljon (pelkästään pakollisen intron ”lukemiseen” kului pari minuuttia) ja sitä tähdittää Honourin (safebooru) kaunis hahmotaide.
Jos intron perusteella pitäisi päätellä pelin tarina niin se on jotakuinkin tämä:
Purppurapaholaisen väellä on jälleen pahat mielessä, joten Reimu ja Marisa suuntaavat pysäyttämään heidät mukaanaan tavallista selvempi Suika… Remilia haastaa vahvistetun parivaljakon ratkaisemaan sarjan puzzleja ja tilannetta seuranneet Daiyousei, Cirno ja Rumia päättävät liittyä ilonpitoon
Yleistä:
Esikuvansa tapaan Adventures of Reimu koostuu 11×11 huoneista, joissa pelaajan tulee kerätä kaikki esineet avatakseen maaliovi. Vaikeuttaakseen pisteiden poimimista purppurapaholaisen väki, sekä muutama muu paikalle eksynyt, pyrkii estämään pelaajan toimia.
Peli koostuu tarinasta, Extrasta sekä ”Construction”-tilasta, jossa pelaaja voi luoda omia puzzleja ratkaistavaksi; Lisäksi tarjolla on galleria, josta pelaaja voi käydä katsomassa jo nähdyt välianimaatiot uudelleen.
Tarinassa vaikeusasteita on kaksi: Marisa (Easy), Reimu (Normal).
Kuten nimistä voi päätellä, vaikeusasteen valinta vaikuttaa myös pelattavaan hahmoon… Muita eroja näiden kahden vaikeusasteen välillä on tutoriaalitasojen määrä (Marisalla 20 ja Reimulla 30, joista 10 uusia) sekä huoneissa käytettävät mekaniikat: pelatessasi Marisalla näet vain esiosasta tuttuja temppuja.
Tutoriaalihuoneisiin pelaaja voi nähdä valmiit ratkaisut painammalla ”kumoa”-painiketta.
Varsinaiset tarinahuoneet jaetaa viiteen eri alueeseen, joissa jokaisessa on 10 eri huonetta (molemmille hahmoille omansa): edetäksesi seuraavalle alueelle on sinun ensin ratkottaa seitsemän huonetta… Extrasta tämä poikkeaa siten, että siinä 10 huoneen alueita on 20 ja niissä huoneet määräävät millä hahmolla pitää puzzlesta suoriutua.
Puzzlejen suunnitteleminen on helppoa
Kuten mainittu aiemmin, pelissä voi myös tehdä omia huoneita ratkottavaksi todella yksinkertaisella tasoeditorilla. Mikä parasta, peli tarjoaa mahdollisuuden tallentaa kokonaiset 100 tasoa muistiin (luonnollisesti muokattavissa jälkikäteen) sekä tehdä niistä ulkoisen tiedoston, jonka voi sitten jakaa kaverien kanssa.
Mutta entäpä pelin varsinaiset mekaniikat?
Käytännössä Reimun seikkailu kopioi mekaniikkansa suoraan Lolon vastaavista muutamilla muutoksilla (esimerkiksi kivien rikkomiseen tarkoitetun vasaran lisäksi tässä pelissä on mukana saha, jolla voi kaataa puita, sekä rappuset puuttuvat kokonaan)… Muuten peli on erittäin uskollinen Lololle ja on jopa kopionut puoliaskelluksen (tämä on erittäin tärkeä taito osassa puzzleista).
Vihollistyypitkin ovat suunnilleen samat… Tässä pelkistetty kuvaus eri hahmoista ja niiden ominaisuuksista:
Rumia:
Rumia juoksentelee ympyrää kunnes näkee pelaajan, tämän jälkeen alkaa jahtaamaan pelaajaa… Jos Rumia törmää pelaajaan, niin hän jää kyseiseen paikkaan esteeksi.
Cirno:
Pelaajan kuljettua Cirnon näkölinjalle, Cirno alkaa liukua kyseiseen suuntaan kunnes törmää seinään tai esteeseen.
Daiyousei ja Patchouli:
Kumpikaan ei reagoi pelaajaan ennen kuin olet kerännyt kaikki esineet, tämän jälkeen ampuvat kasvojensa osoittamaan suuntaan aina kun kuljet heidän edestään. Erona näiden hahmojen välillä on se, että Daiyousein luodit liikkuvat huomattavasti hitaampaa.
Meiling:
Nukkuu kunnes keräät kaikki esineet, herättyään ryhtyy jahtaamaan hahmoasi.
Koakuma:
Koakuma ei käytännössä tee muuta kuin leijuu paikallaan… Ampumalla Koakumaa voimaesineitä keräämällä saaduilla panoksilla, tämä muuttuu sieneksi/Jin Jang -kuulaksi (jälleen riippuu pelaajan hahmosta), joka voidaan käyttää esimerkiksi vesistöjen ylittämiseen. Jos pelaaja puolestaan ampuu muuttunutta Koakumaa vielä kerran, niin tämä katoaa huoneesta ja ilmestyy uudestaan joko aloituspaikkaansa tai erikseen määriteltyyn ilmestymispaikkaan.
Sakuya ja Flandre:
Kumpikin hahmo liikkuu edestakaisin joko pysty- tai vaakasuuntaan (riippuen aloitusasennosta) ja hyökkää pelaajan kimppuun heti kun pelaaja on esteettömässä linjassa hahmon kanssa (esim. kerättävät esineet rikkovat linjan). Vaikka leikin tasoeditorilla, en keksinyt näille hahmolle mitään eroa.
Remilia:
Muuten sama mekaniikka kuin Sakuyalla ja Flandrella, mutta Remilia pysyy paikallan.
Aya:
Jos pelaaja kulkee Ayan edestä, niin pelaaja alkaa liikkumaan Ayan suuntan.
Suika:
Liikkuu hieman samalla tavalla kuin Rumia, mutta törmättyään pelaajaan alkaa työntää pelaajaa edellään… Pysähtelee välillä huilimaan.
Kannattiko pelata:
Adventures of Reimu on yksinkertainen puzzle peli, jossa riittää haastaviakin pähkinöitä pureskeltavaksi. Tekemisenkään puute ei yllätä ihan heti, sillä siitä pitää Extra ja tasoeditori huolen. Bonusta myös siitä, että peli antaa tallentaa omat huoneesi ja jopa mahdollistaa niiden jakamisen kaverien kanssa.
Peli on myös erittäin käyttäjäystävällinen sillä vaikkei japania osaisikaan, eikä olisi Loloa pelannutkaan, tutoriaalihuoneiden avulla on helppo päästä pelin mekaniikkoihin kiinni; lisäksi pelin tarjoamat valmiit ratkaisut auttavat tässä huomattavasti.
Graafisestikin peli on hyvin toteutettu… Vaikka Hounorin taide ei välttämättä miellytä kaikkia, minusta se antoi Reimun seikkailulle mukavan yksilöllisen ilmeen; Lisäksi en ainakaan näin äkkiseltään muista mitään muuta (fani-)peliä, joka olisi käyttänyt samanlaista paperinukketeatteria välinäytöksissä. Spritetkin ovat ensiluokkaisia, mutta huoneidein taustoja olisi ehkä voinut olla enemmän kuin kaksi (metsä ja kartano).
Jos pelistä pitäisi jotain negatiivista keksiä, niin se on musiikki.
Musiikissa sinänsä ei ole mitään vikaa, itse asiassa viittaukset alkuperäiseen Loloon on helppo tunnistaa, ongelmana vain on se, että ääniraitoja on huomattavan vähän (yleinen ongelma pikkupeleissä). Tasoissa on käytetty käytännössä kahta eri kappaletta ja kaikissa valikoissa soi sama biisi (mielenkiintoista kyllä päävalikossa ei ole mitään musiikkia): ainoastaan välinäytöksiin on sovitettu useampi kappale (niitäkin ehkä 3-4 erilaista) mutta jos dialogin ohittaa syystä tai toisesta niin tuskinpa niitä ehtii kokonaisuudessaan kuulemaan.
Kokonaisuudessaan Adventures of Reimu on laadukas puzzle-peli, joka on helppo sisäistää ja johon on vielä helpompi jäädä koukkuun…
Lopullinen arvosana: 9.0
