Enpä olisi uskonut Touhou-pelisarjan muuttuvan siinä määrin valtavirraksi, että pelejä voi ostaa Steamistä… Mutta Touhou 16:sta kohdalla kävi juurikin niin. Varovaisimmat ovat arvioineet tämän mahdollistavan myös lukuisien fanipelien päätymisen Steamiin sillä sanomaton sääntöhän on ollut ettei fanipelejä saa julkaista kun Zunin itsensä käyttämissä kanavissa.
Hidden Star in Four Seasonin tarina menee yksinkertaisuudessaan näin: Vuodenajat ovat menneet sekaisin ja lumisateiden sekä syysmyrskyjen kaltaisia sääilmiötä esiintyy paikallisesti ympäri Gensokyota. Mikä pahinta normaalisti heikohkot keijut ovat tästä voimistuneet ja aiheuttavat nyt hävitystä. Reimu ja Marisa ryhtyvät selvittämään vuodenaikojen järkkymisen syytä Cirnon ja Ayan tukemana.
Mielenkiintoisen pelistä tekee se, että Hidden Star in Four Season valottaa Gensokyon taustoja ja esittelee myös erään sen tärkeimmistä voimahahmoista… Hidden Star in Four Season sisältää muutenkin maailmanrakennusta sillä Ayaa lukuunottamatta jokaiselle päähahmolle löytyy ”vanha” ystävä pelin vihollisten joukosta: Cirno tuntee ensimmäisessä tasossa kohdattavan Eternity Larvan, kolmostaso esittelee Reimun pyhättöä vartioivan komainun Aun Komanon ja nelostasossa paljastetaan Marisan haaremin kuuluva Jizo-taikuri Narumi Yatadera.
Muuten pelin viholliskaarti on aika suppea ja kakkostasossa tavattavaa Nemuno Sakataa lukuunottamatta mainitsematta jäi kolmostason jälkeen jokaisessa tasossa esiintyvät pääpahan taustatanssijat Satono Nishida ja Mai Taireida… Poikkeuksellisesti pelin viimeinen vastus on myös Extran (eli kostotason) päävastus.
Sivuhuomautuksena tulee mainita, että vaikka pidänkin suurinta osaa uusista hahmoista mielenkiintoisina niin ulkoasunsa kuin voimiensa suhteen, ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa jossa joudun vieläkin lunttaamaan hahmojen nimet wikistä vaikka pelin julkaisusta on jo aikaa…
Ehkä olen tulossa vanhaksi.
Tätä tasoa pelatessani puoliksi odotin kuulevani Ultimate Truthin remiksin… Varsinkin kun välivastuksena on samaisessa pelissä esitelty Lily White.
Tasot ovat kauniita katsella ja hyödyntävät tehokkaasti vuodenaikojen mullistuksesta johtuvia ilmiötä – pelin alkupuoliskolla pelaajalle tarjotaan mukavan erilaisia ympäristöjä mutta kuten vastuksienkin kanssa pelin loppupuolelle käytännössä nuohotaan yhtä ja samaa paikkaa: Okinan takaporttia (tosin täytyy myöntää, että viimeisissä tasoissa on käytetty hienoja visuaalisia tehokeinoja kuten avautuvia ovia, minkä läpi pelaaja voi nähdä edellisiin kenttiin).
Vuodenaika teemaa on myös käytetty hyväksi pelin päämekaniikassa: pelaajan sivuaseissa (alivuodenaika kuten peli sitä kutsuu). Käytännössä pelaaja valitsee pääaseensa (päävuodenajan) rinnalle yhden neljästä vuodenajasta (paitsi Extrassa, missä pelaaja on pakotettu käyttämään salaista viidettä vuodenaikaa) ja riippuen valinnasta pelaaja saa käyttöönsä hieman erilaiset optiot ja lisäpommin. Mielenkiintoista kyllä sivuaseella on oma voimatasonsa, joka nousee keräämällä vuodenaikaa kuvastavia esineitä (esim. kirsikankukan terälehtiä) ja kun voimataso on tarpeeksi korkealla pelaaja voi sen uhraamalla käyttää toisenlaisen pommin.
Tasoihin avautuvat ovet on hieno graafinen lisä…
Mutta mitä mieltä minä oikeasti olen tästä pelistä?
Pelillisesti näen Hidden Star in Four Seasonin yhtenä modernin, Mountain of Faithin jälkeisen Touhou-aikakauden parhaimmista peleistä… Hidden Star in Four Season ei nimittäin kikkaile erilaisilla pelimekaniikoilla vaan pyrkii pitämään asiat yksinkertaisena. Uusi asesysteemikin toimii, on helppo päästä sisään eikä sen oppiminen ole edellytys pelin voittamiselle. Sen lisäksi pelin alkupuolisko tarjoaa temaattisesti runsaasti vaihtelua sekä mielenkiintoisia hahmoja.
Mitä pelin musiikkiraitaan tulee, olen hieman kahden vaiheilla. Hidden Star in Four seasonin kappaleet eivät ole mitenkään huonoja mutta ne eivät ole myöskään kovin mieleenpainuvia. Zun jatkaa edelleen kokeellisemmalla linjalla mitä voidaan pitää hyvänä asiana.
Valitettavasti Hidden Star in Four Seasonissa on jälleen nähtävissä yleinen Touhou pelien ongelma: Jostain kumman syystä taustanvärisiä pieniä luoteja halutaan tunkea ruudulle, joka on jo valmiiksi täynnä näkyvyyden peittäviä esineparvia. Henkilökohtaisesti toivoisin, että jossakin sarjan osassa tämä korjattaisiin mutta toisaalta se tarkoittanee luotien värikkyyden vähentämistä.
Mutta vaikka pelillisesti Hidden Star in Four Season on hyvä niin sisällöllisesti jää se mielestäni muista peleistä jälkeen. Suurinpana syynä tähän tuntemukseen on pelin loppupuolisko sekä Extra-taso, mitkä käytännössä ovat saman kentän kierrätystä hieman toisistaan poikkeavilla vihollis- ja vastusasetteluilla.
Eriskummallisena ratkaisuna, joka toisaalta on tarinan kanssa linjassa, eräät nimeltä mainitsemattomat henkilöt esiintyvät jokaisessa tasossa vastuksina kentästä neljä lähtien aina Extraan asti. Eräällä tavalla tätä voisi pitää ennätyksenä sillä yleensä Touhou peleissä samaa vastusta on käytetty korkeintaan kahdessa tasossa.
Edes päätarinan viimeisen vastuksen kekseliäs loppurypistys edellisiin tasoihin viittavine hyökkäyksineen ei auta hälventämään tunnetta sisällön köyhyydestä koska voittaminen palkitaan digitaalisella keskisormella ja ”kostotasolla”. Mutta myöntää täytyy, pitkin hampain, että tämäkin sopii Hidden Star in Four Seasonin tarinaan.
Kaiken kaikkiaan pidän kuudettatoista Touhou peliä, Hidden Star in Four Seasonia, keskinkertaisena pelinä sillä vaikka pelattavuus onkin huippuluokkaa niin loppua kohden se sisällöllisesti lässähtää ja kaipaamani teehetki jäi odottamaan Extran läpäisemistä. Pelin tarina sisältää mielenkiintoisia avauksia Gensokyon laajentamiseksi sekä valtasuhteiden kartoittamiseksi mutta ehkäpä niistä olisi saanut enemmän irti jossain toisessa muodossa (pakollista spin-off mangaa odotellessa).
Suosittelen silti Hidden Star in Four Seasonia jos haluaa pelata rentoa shmuppia, mikä muistuttaa enemmän vanhempia Windows aikakauden Touhou pelejä.