Nyt kun olette saaneet viikon ajan miettiä ratkaisua itse, lienee aika paljastaa tapahtumien tarkempi kulku.
Alun perin Alice no Takarabako -doojinpiiri julkaisi ratkaisun kotisivuillaan syyskuussa kätevässä vuoropuheluformaatissa, jossa Reimu selitti Marisalle ja Ayalle yksityiskohtaisesti, mistä tapauksessa oikein oli kyse. Ajattelin, että kattavin tapa kertoa ratkaisu olisi kääntää kyseinen ratkaisuosio tekijöiden kotisivuilta, joten teinpä sitten niin.
Linkki ratkaisuun: http://pouhula.pp.fi/patlog/
Tarinan opetus: Älä koskaan luota itkevään noitaan.
Liikaa hämääviä aukkoja.
Tai ehkä Meilingin todistus oli riittävän avoin että hän kertoi totuuden (en pääse nyt lukemaan tuota läpi uudestaan).
Jos Meiling pääsi kirjastoon sisään ilman avainta niin Marisa ei voinut laittaa kirjaston ovea lukkoon.
Minkä takia Marisa olisi sitten ottanut kirjaston avaimen?
Miten Meiling sai kirjaston oven lukkoon ilman avainta siirrettyään ruumiin? Pieni mahdollisuus on että ovi lukittuu itsestään mutta sen malliset lukot eivät ole yleisiä maailmalla.
Akashan alussa mainittiin että kaikki puhuvat totta, paitsi (muistaakseni) syyllinen. Tämä onnistui hämäämään minut luulemaan että valehtelijoita olisi vain yksi.
”Ratkaisu” johon itse päädyin oli että Patsuli tappoi itsensä jonka jälkeen kirjastoon/Patsulin huoneeseen torkkumaan aikonut Meiling siirsi ruumiin, kenties Patsulin aiemman pyynnön johdosta.
Kiva arvoitus jossa oli paljon miettimistä. Toivottavasti seuraavassa osassa on vähemmän yllä kuvattuja ”aukkoja” ja silti haastetta.
Itse käsitin sen niin, että Marisa kuljetti ruumiin pois kirjastosta (aikoi hankkiutua siitä jotenkin eroon) ja laittoi oven lukkoon, mutta Meiling tulikin silloin paikalle ja Marisa joutui pakenemaan paikalta kirjaston avain mukanaan. Meiling sitten otti ruumiilta Patsulin huoneen avaimen ja kantoi ruumiin sinne. Ruumis luultavasti jäi Marisalta kirjaston oven eteen, koska verijanat menivät oletettavasti aika suoraan kirjastosta Patsulin huoneeseen.
Mutta se on kyllä totta, että Akashan sääntö, jonka mukaan vain murhaaja voisi valehdella, on todella ristiriitainen Meilingin toimien kanssa.
Tuohan vaikuttaisi selittyvän jopa loogisemmin sillä ettei Meilingillä ollut mitään tekemistä asian kanssa, ja Marisa, joka ainoana kokeili Patsulin huoneen ovea, valehteli sen olleen lukossa. Avaimen hän olisi jättänyt sisälle luodakseen täten illuusion suljetusta huoneesta. Kirjaston oven, jonka Sakuya totesi olevan lukossa, hän olisi sitten lukinnut oikeasti ja väittänyt myöhemmin löytäneensä avaimen.
Hankalaa on myös selittää miksi kirjastossa ei ollut juurikaan veritahroja pöydältä Patsulin huoneeseen vievää polkua lukuunottamatta, olisihan aika omituista olettaa murhaajan siivonneen jos kerran murha-asekin jäi pöydälle. Siten olisi järkevämpää olettaa murhan tapahtuneen Patsulin huoneessa, ja kirjan viemisen kirjastoon olleen osa suljetun huoneen illuusion luomista.
Näin tätä itse selittelin ennen virallisen ratkaisun lukemista, enkä ole oikein vakuuttunut sen paremmuudesta.
Anekdoottina voinen mainita että Akashan kannessa lukee arabiaksi ‘kšh, minkä voisi ajatella lausuttavaksi ‘akaša (tai ehkä ‘akašat jos se on konstruktissa), eritoten kun hā’n yllä olevat pisteet kertovat sen olevan itse asiassa tāʾ marbūṭah, joka luetaan [a] eikä [h].