Koumajou densetsu II on Frontier Ajan vuonna 2010 julkaisema Castlevania tyylinen tasoloikka, jossa Sakuya Izayoi metsästää kadonnutta emäntäänsä.
Tarina:
Askareiltaan palattuaan Sakuya huomaa jotakin outoa: emäntä on salaperäisesti kadonnut ja kartano näyttää muutenkin tyhjältä. Juteltuaan paikalle ilmestyneen Yukari Yakumon kanssa, Sakuya lähtee etsintäretkelle, joka johtaa hänet aina Hakugyokuroun syvyyksiin.
Yleistä:
Koumajou densetsu II ei ole vain Castlevania tyylinen tasoloikka, vaan se on ottanut kyseisestä pelisarjasta runsaasti vaikutteita… Tämä näkyy niin tasosuunnittelussa, vihollisissa kuten myös pelin yleisessä ilmapiirissäkin.
Vihollisissa on jotakin tuttua
Peli koostuu kahdeksasta (plus phantasm) tasosta, jotka käytännössä kuvastavat Sakuyan etsintäretkeä läpi uudelleen rakennetun Purppurapaholaisen kartanon (alkuperäinen tuhoutui Koumajou Densetsu I:ssä). Jokainen taso on edellistä vaikeampi mutta kohoavan vaikeusasteen vastapainoksi miltei jokaisen tason jälkeen Sakuyan seuraan liittyy uusia apureita (kuten Meiling, Alice ja Patchouli) auttamaan selviytymisessä.
Tasoista vielä sen verran, että pari ensimmäistä taso on aika lineaarisia mutta mitä syvemmälle kartanoon pääsee, sitä monimutkaisemmiksi tasot muuttuvat.
Tasojen välissä näytettävästä kartasta on helppo päätellä kuinka kaikki päättyy…
Hahmosuunnittelusta vastaa edellisen pelin tapaa Banpai Akira, jonka hahmotaide on helppo tunnistaa… Mielenkiintoista kyllä, vaikka miltei kaikki hahmot ovat EoSD:stä ja PCB:sta niin mukaan on myös eksynyt Komachi. Tosin pelillisesti Komachi on vain pienessä sivurooliisa.
Pelillisesti Koumajou Densetsu II on yksinkertainen mutta vaikea tasoloikka, joka on toteutettu Castlevania pelien hengessä…
Päämekaniikkana on tasojen alussa valittavat esineet / apurit, joiden avulla Sakuya saa käyttöönsä erilaisia erikoishyökkäyksiä: erikoishyökkäykset puolestavat kuluttavat sieluenergiaa, jota saa tappamalla erilaisia vihollisia tai rikkomalla esineitä.
Sielujen lisäksi Sakuyalla on automaattisesti täyttyvä MP-mittari, joka kuluu erilaisien toimintojen, kuten lentämisen, yhteydessä… Jos MP loppuuu, Sakuya ei voi käyttää kyseistä toimintoa kunnes mittari on tarpeeksi täynnä.
Erikoisinta Koumajou densetsu II:ssa on se, että peli on täysin ääninäytelty ja siihen on olemassa virallinen englannin- ja ranskankielen käännös; tämän lisäksi peliin on mahdollista tehdä omat käännökset!
Kannattiko pelata:
Koumajou Densetsu on erittäin ammattimaisesti tehty tasoloikka, joka tarjoaa sekä Touhou, että Castlevania faneille viihdyttävän pelikokemuksen… Valitettavasti peli on vaikea, joten jos hakee kasuaalimpaa tasoloikkaa, niin tämä peli ei ole siihen sopiva.
Ulkoasultaan peli on hyvin tehty ja niin uskollinen vanhemmille Castlevanioille, että se on helppo sekoittaa virallisiin peleihin… Tästä huolimatta Koumajou Densetsu sisältää tarpeeksi viittauksia Touhou pelisarjaan, että sen pystyy tunnistamaan Touhou fanipeliksi. Täytyy viellä erikseen mainita, että olen yllättynyt kuinka paljon spriteanimaatioon on panostettu.
Pelissä esiintyville hahmoille kehitetyt vaihtoehtoiset asut ovat myös mieleenpainuvia ja jos ollaan rehellisiä, niin juurikin se asia joka henkilökohtaisesti jäi päällimmäiseksi mieleen. Banpai Akiran taide tosin on niitä asioita, joka voi jakaa mielipiteitä… Toisaalta se muistuttaa paljon Ayami Kojiman taidetta, eli sopii hyvin Castlevania teemaiseen peliin, mutta räiskyvä värien käyttö sekä vahvat viivat eivät välttämättä miellytä kaikkia.
Liituraita pukee Sakuyaa
Kuten mainittu peli on täysin ääninäytelty ja tämä ei koske vain tarinallista dialogia vaan myös hahmojen satunnaisia huudahduksia… Yllättävää kyllä kyseiset ääninäyttelijät ovat jopa aika nimekkäitä. Mitä itse ääninäyttelyn tulee, niin täytyy myöntää sen käyneen yksiin hahmojen ulkoasun kanssa (eri asia on vastasiko se henkilökohtaista mielikuvaani hahmojen luonteesta).
Musiikkiraitakin on upeasti toteutettu ja on omiaan luomaan Koumajou Densetsu II:een omanlaisensa tunnelman… Hieman tosin hämmästytti, että vaikka kuuntelin pelin kappaleet useaan otteeseen läpi en keksinyt mihin ne pohjautuivat sillä yleensä fanipeleissä on selkeästi versioitu tunnettuja kappaleita. Toisaalta jos kappaleet ovat oikeasti kaikki originaaleja, niin kyseessä on aika positiivinen yllätys: Se vain kertoo, että pelintekijät ovat nähneet rutkasti vaivaa myös äänimaailmaa suunnitellessa.
Kaiken kaikkiaan Koumajou Densetsu II: Strangers requiem on loistava Castlevania teemainen Touhou fanipeli, mitä kannattaa kokeilla vaikkei kumpaakaan pelisarjaa tuntisi… Peliin pääsee helposti sisälle ja pomotaisteluissa pärjääminen luo aitoa onnistumisen tunnetta. Ainoa varsinainen ongelma pelissä on sen vaikeusaste: Aloittelijalle jopa ensimmäiset tasot saattavat tuntua niin hankalilta, että leikki jää kesken.
Lopullinen arvosana: 9.0
