Vuonna 2004 julkaistu Touhou Eiyashou ~ Imperishable Night on järjestyksessä kahdeksas Team Shanghai Alicen Touhou -pelisarjaan kuuluva shmup.

Tarina:
Keskisyksyn juhlan aattona youkait huomaavat jonkun korvanneen kuun väärennöksellä. Palauttaakseen kuun ajoissa paikoilleen sankarittaremme pysäyttävät ja ajan lähtevät etsintäretkelle, joka johdattaa heidät aina kadonneiden bambumetsään ja sen syövereissä sijaitsevaan Eienteihin.

Pelaajalla voi valita sankarittaren neljän tiimin ja kahdeksan hahmon joukosta.

Yleistä:
Toisin kuin monissa muissa Touhou -pelisarjan osissa, Imperishable Nightissa pelattavilla hahmoilla on ammustyyppien sijasta tiimit. Kun pelaaja on voittanut valitsemallaan tiimillä tarinan molemmat reitit niin pelaajalle avautuu mahdollisuus suorittaa tarina kummallakin jäsenellä erikseen.

Jos tiimit lasketaan mukaan pelaajalla on siis valittavanaan 12:sta erillistä hahmoa.

Tämän lisäksi Imperishable Night on pelisarjan ainoa pääpeli (Highly Responsible for Prayersia lukuunottamatta), missä tarinassa on useampi mahdollinen reitti… Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaamalla hyvin viidennen tason jälkeen pelaajalle tarjotaan mahdollisuus valita viimeinen taso, mikä vaikuttaa suoraan pelin lopetukseen.

Lopetuksia pelissä on kolme erilaista (jokaiselle tiimille omansa) ja ne jakautuvat huonoon loppuun (pelaajalta loppui aika tai käytti jatkoja todellisella reitillä), tavalliseen lopetukseen (pelaaja voitti Eirinin) ja hyvään lopetukseen (pelaaja voitti todellisen pääpahiksen eli Kaguyan).

Laajan hahmovalikoiman sekä vaihtoehtoisten reittien lisäksi Imperishable Nightissa esitellään uutena ominaisuutena Spell practice, minkä avulla pelaaja pääsee harjoittelemaan taikakortteja: tämä tosin vaatii pelaajalta vähintään normaalin lopetuksen saavuttamista.

Tavallisten taikakorttien lisäksi Spell practicessa on mahdollisuus haastaa myös niin sanotut Last Word taiat, kunhan ne ensin on avannut suorittamalla erilaisia haasteita (esim. voita tarina tarpeeksi monella hahmolla tai nappaa Spell practisessa tarpeeksi monta korttia). Last wordejä pelissä on yhtä monta kuin on hahmojakin (pelattavat hahmot mukaan lukien) ja ne ovat huomattavasti normaaleja taikakortteja vaikeampia.

Spell practicen lisäksi myös tasoharjoittelu on mukana.

Punaisilla laatikoilla korostettu pelaajan tärkein mittari: aika.

Pelin päämekaniikkana on aika, joka kuluu kun pelaaja suorittaa tason tai käyttää jatkoja ja jos aikaa kuluu liiaksi pelaaja saa aina huonon lopetuksen.

Ajan kulua voi hidastaa keräämällä tasossa annetun määrän aikakuulia, joita saa esimerkiksi vihollisia tuhoamalla tai taikakortteja nappaamalla, tosin se ei ole pakollista tavallisen / hyvän lopun saavuttamiseksi; Ajan hidastamisen lisäksi kuulatavoitteen saavuttaminen tarjoaa pelaajalle myös mahdollisuuden kokeilla vastustajien Last spell -taikoja Normaalilla ja sitä vaikeammilla vaikeusasteilla.

Ajan lisäksi pelaajalla on Imperishable Nightissä myös niin sanottu Youkai-mittari, joka käytännössä vaikuttaa aikakuulien keräämiseen ja pisteytykseen: mittari liikkuu hahmosta ja pelaajan toimista riippuen asteikolla -100:sta (youkai) 100:taan (ihminen) pisteeseen.

Toisin kuin aikaisemmissa peleissä, pelaajan ei tarvitse kerätä täysiä voimia aktivoidakseen PoC:nin: Riittää, että pelaaja keskittyy saavutettuaan keräyskorkeuden.

Kannattiko pelata:
Imperishable Nightia pidetään pelisarjan parhainpana osana ja hyvästä syystä: Kyseessä on pelisarjan monipuolisen osa, joka laajasta sisällöstään huolimatta on myös aloittajaystävällisin…

Vasemmalla Reimu Imperishable Nightista ja oikealle Mountain of Faithista

Graafisesti peli on huomattavasti parempi aikaisempiin osiin verrattuna ja vaikka taustoista voikin huomata koska tekstuurit luuppaavat, niin ulosantinsa puolesta pelin ei tarvitse hävetä myöskään modernimpien pelien rinnalla: jos esimerkiksi verrataan hahmotaidetta uusimpiin osiin niin se on paljon värikkäämpää ja yksityiskohtaisempaa kuin monessa muussa osassa.

Hahmot itsessään ovat mielenkiintoisia ja peli tarjoaa Gensokyon maailmankehityksen kannalta monia tärkeitä kohteita kuten ihmiskylän, bambumetsän ja Eientein; tavallaan peli myös antaa osviittaa tiettyjen parivaljakoiden välisistä suhteista.

Imperishable Nightin musiikkiraitakin on myös loistavaa kuultavaa ja joukkoon on eksynyt monia tarttuvia kappaleita kuten Retribution for the Eternal Night ~ Imperishable Night, Lunatic Eyes ~ Invisible Full Moon ja Reach for the Moon, Immortal Smoke unohtamatta Reimun ja Marisan teemojen remiksejä.

Vaikka EASY vaikeusaste saattaakin vaikuttaa turhan helpolta, peli ei silti ole liian helppo: esimerkiksi NORMAL -asteella pelattaessa viimeistään Reisen ottaaa pelaajalta luulot pois osoittaen olevansa muutakin kuin hyödytön pupujussi. Vaikeusasteiden välillä olisi ehkä voinut olla parempi porrastus.

Pelin uusissa mekaniikoissakaan ei sinänsä ole valittamista, sillä kasuaalit pelaajat voivat turvallisesti jättää ne huomioimatta kun taas kilpailuhenkisemmät pelaajat saavat niiden kautta lisäjännitystä elämäänsä; valitettavasti samaa ei voi sanoa Imperishable Nightin laajasta pelattavien hahmojen kaartista.

Vaikka onkin hyvä asia, että pelaajalle on vaihtoehtoja tarinan / EXTRA-tilan läpäisemiseksi niin hahmojen välinen tasapainotus ei mielestäni ole kohdallaan… Hyvänä esimerkkinä tästä on Youmu/Yuyuko tiimi:
Yuyuko itsessään on ammustyyppinsä puolesta ehkä pelin parhaimpia hahmoja sillä täydellä voimalla kykenee pyyhkimään koko ruudun tyhjäksi vihollisista (varsinkin Eienteissä kätevä taito) mutta liikkuu todella hitaasti varsinkin keskittyneenä, joten väisteleminen on vaikeaa; Youmu puolestaan kilpailee nopeudessaa Marisan kanssa mutta suurin osa ammuksista kääntyy liikkeen mukana, ellei pelaaja ole keskittynyt, joten osuminen vihollisiin on hankalaa. Kun nämä kaksi sitten tekevät yhteistyötä niin joukkueen huonot puolet vain korostuvat.

Muutenkin tuntuu, että Reimun ja Marisan rinnalle hankitut hahmot ovat liikaa kumppaninsa kaltaisia tai mekaniikoiltaa niin erilaisia, että oikean käyttötavan löytäminen vie aikaa (tiputanko Remilialla optiot pomon alle ja keskityn koko taikakortin ajan vaiko pyrin selviämään kaasu pohjassa?).

Kaiken kaikkiaan Imperishable Night on yksi parhaiten ajan hammasta kestäneistä Touhou-peleistä, mitä uskaltaa hyvällä omalla tunnolla kehua pelisarjan ehkä parhaimmaksi osaksi. Kuten mainittu se tarjoaa eniten pelattavaa niin hahmojen kuih myös muun sisällön suhteen ja on graafisesti, että musiikillisesti upeaa koettavaa. Henkilökohtaisesti tosin hahmojen ja vaikeusasteiden väliset erot olisivat kaivanneet enemmän tasapainotusta.

Lopullinen arvosana: 9.5