Tämä postaus on Metaa

Jos jotkut luulivat, että tämä blogi päivittyy viikoittain, he luulivat VÄÄRIN.

Syynä tähän ollut lähinnä itseni kohdalla menot, jotka vievät minut pois koneelta ja väsyttävät ja muilla lähinnä se etten ole potkinut heitä liikkeelle.

Kuitenkin, tässä postauksessa otetaan pieni katsaus loppuvuoteen ja ensi vuoden alkuun.

Touhou.filäisillä oli miitti Tampereella vähän aikaa sitten. Meno oli juuri sellainenkin kuin sopi odottaa, osa ihmisistä myöhässä ja muuta hauskaa, mutta itse miittipaikalla kaikilla tuntui olevan mukavaa, ainakin minusta. Ja koska tämä miitti toimi myös eräänlaisina pikkujouluina porukallemme, jaettiin siellä lahjojakin. Itsehän sain ihanan kankaasta tehdyn pistepalikan, kiitos Tsudo! Muutakin hienoa itsetehtyä jaettiin, mitä huomasin niin joku oli painanut kangaskassiin hienon Touhouaiheisen kuvan, joku ostanut doojineita lahjaksi ja joku piirtänyt jotain. Yllätyksellisin lahja lieni kuitenkin Emman lipas! Miitti oli vain yhden päivän tapaus ja osa kauempaa tulleista porukoista joutuivatkin lähtemään harmittavan aikaisin. Mutta miittejä tulee muitakin ja seuraava onkin suunnitteilla ja se lienee taas kerran Kouvostoliiton maisemissa. Jo on kylpytynnyriä ja uima-allastakin lupailtu. Vastoin kaikkia tietoja, miitissä EI harrastettu pullonpyöritystä.

Mutta olemme kuitenkin jo joulukuussa ja ensi vuosi lähenee. Loppuvuodelle ei ole suunniteltuna mitään, vaikka foorumi tuntuukin aika joulutunnelmissa olevan. Ensi vuosi alkaakin mukavasti Frostbitella, jonne allekirjoittanut ei tule, kiitos valtion kustantaman larppauksen. Mutta sen ei muita ensi vuoden tapahtumia kauheasti estävän. Huhut kertovat, että myös Frostbitessä olisi Touhouohjelmaa tarjolla, jos Desucastia on uskominen ja taitavat olla tuttua porukkaa, ketkä asiasta puhuvat.

Uutta postausta tulee kun saan potkittua muita kirjoittajia hereille ja kysyttyä onko heillä mitään jännää, tosin omalla kohdalla on jo suunnitteilla esitellä teille uusin doojineista löytämäni rakkaus. Toinen on, jos esittelisin vaihteeksi PORNOA. Kumpaa nyt sitten ikinä haluattekaan lukea, kommentoikaa vaikka aiheesta. Disclaimer: ostan ja luen touhouhentait vain juonen takia.

Noin, siinä saatiin horiseva blogipostaus ilman punaista lankaa, ehkä sinne jotain tiedonjyväsiäkin jäi.

Ja niin joo, Touhou.fi täytti vuoden viime syyskuussa ja foorumi Touhou.fi:n puolella marraskuussa.

Tallennettu kategorioihin Meta, Touhou.fi sivusto | 1 kommentti

Jälkikatsaus: Fushigi no Gensokyo Origin

Esittelimme tämän fanipelin jokin aika sitten.

Pelasimme tuolloin ns. sokeasti, sillä kukaan ei ollut aikaisemmin ko. peliä kokeillut, joten mitään kummempaa raporttia emme saaneet aikaiseksi. Olen kuitenkin sitä aina silloin tällöin edelleen pelannut ja nyt onkin tullut aika kertoa vähän omia vaikutelmiani siitä pidemmältä ajalta.

Kuten rogueliket yleensä, peli on todella anteeksiantamaton. Jos satunnaisnumerogeneraattorijumala vihaa sinua, älä odota pääseväsi kovinkin pitkälle, on täysin mahdollista, että ensimmäisiin kenttiin syntyy vihollinen, joka on niin voimakas ettet voi tappaa sitä millään. Toisaalta voit myös saada pelin parhaimmat esineet heti ekassa kentässä, joten yrittää kannattaa. Peluukertoja itsellä on kertynyt muutamia kymmeniä, jotka yleensä kestävät 15 minuutista tuntiin ja suurin saavutukseni on pääsy kerrokseen 23. jossa ilmeisesti ydinaseilla varustettu Eirin tappoi minut kahdella nuolella, huoneen toisesta päästä. Niin ja nuolia ei voi väistää, voi kun kiva.

Ja tuo kerros 20 ja siitä ylöspäin on muuten mielenkiintoinen, näen että peli vasta alkaa siinä vaiheessa. Siihen asti olet tapellut vihollisten perusversioita vastaan, jotka yleensä, tarpeeksi korkeilla leveleillä, pystyy hakkaamaan kumoon parilla lyönnillä. Tason 20. jälkeen kuitenkin peli alkaa heittämään sinua päin kokoajan vihollisten päivitettyjä versioita, jotka yleensä vievät 20-40 hiparia pois per lyönti, jos olet grindannut tai ollut onnekas sinulla saattaa olla jopa 150 hiparia, joka kyllä riittää pärjäämiseen, paitsi monelle viholliselle, johon kyllä myös on keinonsa puolustautua mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Oman lisähaasteensa peliin tuo myös sen japaninkielisyys. Jos et osaa japania edes auttavasti tai osaa etsiä kanjeja ja mitä ne tarkoittavat, voi pelaamisesta tulla hieman tuskaisaa, sillä monessa kohtaa pärjätäksesi tarvitaan itemeiden käyttöä, joten tietäminen, mitä ne tekevät on kyllä ihan kätevä kikka selvitä. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, jos sinulla on satunnaislukujen kanssa epäonnea, voi olla, että vaikka osaisit japania täydellisesti, ei se hirveästi sinua auta jos peli ei sinulle esineitä anna. Joskus kentistä löytyvät esineet ovat aina niitä huonoimpia ja aina tietyin väliajoin löytyvä Rinnosuken kauppakaan ei aina anna juuri tarvitsemiasi esineitä. Toisaalta jokaisesta kaupasta löytyvä Keinen majatalo on pelastus, välittämättä jatkuvasti nousevista hinnoista, se toimii pelastuksena sille, josset satu löytämäänkään ruokaa kentistä sopivaan tahtiin.

Mutta älkää antako valitukseni häiriä, suosittelen kaikkia pelaamaan kyseistä peliä, jos rogueliket iskevät ollenkaan. Fushigi no Gensokyo Origin on juuri sopivalla tavalla hiuksia päästä repivän ärsyttävä, että vaikka kuolisit joka kerralla, löydät itsesi sitä pelaamasta kuitenkin. Pelihän itsessään oli ilmainen ja löydät sen täältä:

http://www.aquastyle.org/moshiOLG/olg_top.html

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 1 kommentti

Touhoun sisäinen logiikka – osa 2

Viikon hengähdys- ja naamapalmutaukojen jälkeen jatkamme sujuvasti vielä muutamalla Touhoun hahmosuunnittelun kuriositeetilla.

 

Flandre Scarlet

Lentäminen on kuitenkin niin mainstream

Toisin kuin isosiskonsa, Flandren siivet eivät klassisimmasta päästä ole. Miksi ne sitten ovat rautalangasta ja sateenkaaren väreissä koreilevista kristalleista tehdyt? Tietysti verrattuna Remilian klassisempaan vampyyridesigniin Flandren siivet tuovat paremmin esiin hänen persoonallisuutensa, mutta kyseessä olisi jo suoranainen luonnonoikku, jos Flandre näiden siipien kanssa olisi syntynyt. Seuraavaksi pitäisi kai kartoittaa mahdollisuuksia, että Flandre on joko syntynyt ilman siipiä, että Remilia on repinyt hänen siipensä irti, että hän on itse repinyt siipensä irti tai että jotain muuta yhtä kammottavaa on tapahtunut, joka on tyttöparan saanut hankkimaan itselleen nämä kristallikoristeet.

 

Medicine Melancholy

Hoitoja, joita Kela ei korvaa

Medicinen kohdalla piilee pitkälti sama ongelma kuin Kogasankin kohdalla. Nukesta tahdonvoimalla yookaiksi sikissyt olento on hyvä ajatus, mutta muutamassa kohdassa homma ei toimi. Ensinnäkin, noin isoja nukkeja ei käytännössä ole saatavilla kuin vain erotiikka-alan liikkeistä, ja toiseksi, Medicinen sietää olla edelleen vain pelkkä nukke, koska lihaa ja verta ei luoda pelkällä tahdonvoimalla. Kannattaa huomioida myös Medicinen vieressä ilmassa leijuva pienempi nukke. Mikä se sitten on? Todellinen Medicine?

 

Komeijin sisarukset

Sinun silmäsi tähden

Melko varmasti Komeijin sisarusten kolmannet silmät ovat juurikin se välttämätön osa ajatusten lukemisen mahdollistamiseksi, mutta miksi niiden pitää olla pitkien piuhojen varassa roikkumassa rinnustasta vaatteiden päällä? Ovatko ne irtonaiset? Voisiko kuka tahansa laittaa ne kiinni itseensä ja lukea toisen ajatuksia? Ja jos ne ovat kiinni pysyvästi, eivätkö mokomat hankaloita vaatteiden pukemista mitenkään? Tai no, miten ne voisivat edes hankaloittaa, varsinkaan kun Koishin kohdalla molemmat piuhat näyttäisivät olevan kiinni hänen sukissaan. Satorilla toinen piuhoista sentään kiinnittyy hänen päähänsä, jonka uskoisi auttavan enemmän kuin Koishin suora yhteys kolmannesta silmästä jalkoihin.

 

Sakuya Izayoi

Työsi on onnistunutta, jollei sitä voi huomata tapahtuneen

Yksi sana: ajan pysäyttäminen. Se vain ei toimi. Millään tasolla ei tunnu järkevältä, että henkilö pystyy ajan pysäytettyään vielä liikkumaan itse ilman fysiikan lakien katoamisen tuottamia esteitä, varsinkaan vanhenematta edes merkittävästi, jos lainkaan; en edes halua tietää, kuinka vanha tuon teini-ikäisen tytön pitäisi olla vuosia jatkuneiden aikapysäytysten jälkeen, jos keho niinäkin hetkinä vanhenisi. Sakuya kuitenkin on ihminen, ei mikään ajaton olento.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Touhoun sisäinen logiikka – osa 1

Sanottiin, että pitäisi hiukan allekirjoittaneenkin blogata. Sallikaa minun siis avautua ja seuraavaksi vierittää muutama kivi pois sydämeltäni.

***

Vaikka ZUN onkin kokonaisuudessaan hieno mies, aina välillä huomaa, että alkoholi on epäterveellistä ajattelulle – ainakin mitä tulee hahmosuunnitteluun pelisarjassa. Tiettyjen hahmojen kohdalla on ainakin vain täytynyt puhtaasti ravistella päätäni jopa suoranaisesta epätoivosta ajaessani takaa ratkaisuja hahmon piirteiden ja olemuksen taustalla, ja hämmennystä herättää aika ajoin myös satunnainen fanitaide, joka hyvin esille tuodessaan paljastaa armotta myös ne mitättömämmät ulkoasuseikat. Aloitetaan silti parilla pahimmalla tapauksella.

 

Youmu Konpaku

Itsensä suutelu on parasta suutelua

Youmu on puoliaave, mikä näkyy varsin selkeästi päällepäin tytön vieressä leijuvana klassista designia edustavana haamuna. Idea homman taustalla on hauska, mutta jättää auki myös runsaasti kysymyksiä: Voiko Youmu enää kuolla? Jos siis onnistutaan surmaamaan Youmun ihmispuolikas, lakkaako hän kokonaan olemasta vai tuleeko hänestä silloin täysi haamu? Sitten, jäisikö Youmu siltikin kahteen osaan? Yuyuko esimerkiksi on täysi haamu, mutta omaa silti ihmisen ulkomuodon. Ja onhan se nyt täysin irrelevanttia korostaa Youmun haamupuolta itsenäisenä olentona, kun kuitenkin puhutaan yhdestä persoonasta.  Selkeä virhehän, jota fandom koko ajan tekee, on antaa Youmun haamupuolikkaalle itsenäinen tahto. Sillä saattaa olla vapaus liikkua ja Youmu varmasti sitä pystyy kontrolloimaan samaan tapaan kuin vaikka oikeaa kättään, mutta hentaissa näitä mahdollisuuksia venytetään turhan paljon.

 

Kogasa Tatara

Anti-karakasa

Sateenvarjo, joka on hylätty ja joka katkeroituessaan on saanut itselleen sielun. Täysin japanilaisen mytologian mukaista mollottavine silmineen, pitkine kielineen ja yksine jalkoineen… mutta mikä tuo ihminen on? Kogasan kohdalla alkaa väkisinkin miettiä, kumpi on oikea karakasa ja kumpi vain jotain muuta ekstraa sen rinnalla. Touhou-hahmot ovat pohjimmiltaan ruumiillistumia japanilaisesta mytologiasta, mutta onhan se pirun hankalaa kuvitella sateenvarjon muuttuvan söpöksi tytöksi pelkällä tahdonvoimalla. Ja vaikka se oikea karakasa olisikin Kogasan kädessä oleva sateenvarjo, mitä pirua sillä tytöllä itsessään tekee? Onko se vain kantaja sille varjolle? Miksei se varjo liiku itsekseen? Fandom tässäkin asiassa toimii lisäksi täysin omilla säännöillään luodessaan sille vielä itsenäisen mielen.

 

Suwako Moriya

Se käy myös salilla pumppaamassa rautaa

Tämän tytön hattu. Itse ainakaan en halua ajatella että se olisi osa Suwakoa, mutta ajatus itsenäisestä eliömuodosta Suwakon päälaella lepäämässä on eittämättä kiehtova. Ehkä sen ja Suwakon välillä vallitsee jonkinasteinen symbioosi, pelkkä loinenhan ei kyseessä voi olla, koska Suwako kuitenkin ilmiselvästi pitää sitä päässään vapaaehtoisesti. Miksi pohdin tätä? Koska jokainen voi myöntää avoimesti, että olisi tylsää, jos kyseessä olisi todellakin pelkkä hattu, jolle nyt vain on luotu hyvin korni design.

 

Rin Kaenbyou

Jokaiselle päivälle omansa

Kaksi vaihtoehtoa:

a) Rinillä on irrotettavat kissankorvat ihmiskorvien lisäksi luomassa imagoa tai

b) Rinillä on sekä toimivat oikeat päässä kiinni olevat kissankorvat että ihmisen korvat, ja ZUN on päästään sekaisin.

 

Mutta tämä tällä erää. Lisää epämääräisyyksiä seuraa ainakin vielä ensi viikolla.

Tallennettu kategorioihin Meta, Touhou | 1 kommentti

Touhou Ten Desires englannin kielinen käännös julkaistu

Parin kuukauden odottelun jälkeen ovat Gensokyo.orgin porukat saaneet kasaan englannin kielisen käännöksen peliin. Allekirjoittanut ei ole vielä päässyt kyseistä tuotosta tarkastelemaan johtuen siitä että Gensokyo.org palvelimien hitauden takia.

Mirroreita vartoessa, mutta käykäähän hakemassa pätsi täältä:

http://www.gensokyo.org/archives/2129

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina | Jätä kommentti

Esitellään fanituotteita: Osa 5 – Touhou on maailman kovin metalli

Tällä kertaa sarjassamme tutustumme Touhou fanien audiopuolen tuotoksiin.

Pizuya's Cellin albumi Symmetry Burzum

Noin 32 minuutin mittainen albumi pitää sisällään erilaisia metallisovituksia Imperishable Nightin, Phantasmagoria of Dim.Dreamin sekä Phantasmagoria of Flower Viewin musiikeista. Albumi julkaistiin vuonna 2008 Reitaisai 5:ssa.

Musiikillisesti meno on suhteellisen yksinkertaista ja mitään ihmeellisempää settiä ei levyltä löydä, parhaimmillaan levy meneekin itsellä kun pistää levyn autossa soimaan motarilla kun laskettelee vähintään 160km/h tietä myöten. Henkilökohtaisena suosikkibiisinä albumilta löytyy Eirinin teeman sovitus.

Muuten biisit lähinnä kyllästyttävät tarkemmalla kuulostetulla, melodiat on toteutettu omaksi yllätyksekseni syntetisaattorilla kitaran sijaan ja mielestäni tämä kuulostaa vähän hölmöltä biisissä, jonka tarkoitus on olla vähän kovempaa luokkaa.

Mutta kuten aikaisemmin totesin, levy loistaa autossa, kun on jonnekin on kiire ja matka tarvitsee musiikkia. Tämä levy toimii myös siivouksen taustalla!

Muutama esimerkkikkappale levyltä:

http://www.youtube.com/watch?v=2ej4I8_FMIM

http://www.youtube.com/watch?v=I4hFgfS-bEM

Tekijän kotisivut

 

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Esitellään fanituotteita: Osa 4 – Sirkkua ja vinyyliä

Tällä kertaa jotain hieman konkreettisempaa esittelyn kohdetta, eli Toranoanan Touhou Sofubi -sarjan ensimmäinen figuuri, Atai Cirno.

Kännykkäkamera + lakana taustalla = ghettostudio

Atai Cirno tuli myyntiin toukokuussa 2008 ollen näin yksi ensimmäisistä virallisista touhoufiguureista. Erilaisia garage kittejä oli toki ollut saatavilla paljon aiemminkin, mutta varsinaista kaupallista tuotantoa ei ollut nimeksikään, mikä luultavasti johtui Zunin touhouhahmojen kaupallista käyttöä rajoittavista ehdoista. Toisaalta Sofubi-figuurien myyntikin rajoittui pelkästään Toranoanan myymälöihin ja nettikauppaan, joten eipä niitäkään voi loppujen lopuksi kovin massatuotettuina pitää.

Mie oon vahvin!

Atai Cirnon hahmodesignista vastaa doojinartisti Daioki (Dioxin), ja hänen omalaatuinen tyylinsä on helposti tunnistettavissa figuurimuodossakin. Dioxinin teoksilla on eittämättä ollut suuri vaikutus Cirnon nykyiseen suosioon, joten ei mikään ihme, että mallina käytettiin juuri hänen tulkintaansa vahvimmasta jääkeijusta.

Dioxinin tyylille uskollisena Cirnolla on normaalit keijusiivet jääpuikkojen sijasta

Figuurin materiaalina on käytetty pehmytvinyyliä, joten verrattuna normaaliin PVC:hen se on paljon huokoisempaa ja jopa kumisen tuntuista. Figuuri on myös ontto sisältä, joten mukana tulleen tukikepinkin pystyi survomaan ihan päähän asti. Tukialusta on valmistettu samasta materiaalisti kuin itse figukin, ja sitä koristaa Cirnon tavaramerkiksi vakiintunut ⑨. Korkeutta Cirnolla on kiitettävät 25 cm ja hintaa oli ilmestyessään 2625 jeniä.

Alustaa koristaa ⑨

Atai Cirno oli ensimmäinen ostamani figuuri, vaikka olin kyllä luvannut itselleni, etten koskaan sortuisi hankkimaan animefiguja (Touhouhan ei ole animea, joten sitähän ei lasketa? …eihän?). Nykyään olen asettanut rajani halityynyihin, joten ampukaa minut jos joskus kirjoitan esittelyartikkelin sellaisesta.

No jos totta puhutaan, en ole katunut päivääkään tämän Cirno-figun ostamista, eikä sen tosiaankaan tarvinnut kovin pitkään koristaa hyllyjäni yksin, mutta siitä lisää tulevissa blogauksissa…

 

Linkkejä:

http://www.toranoana.jp/mailorder/ – Toranoanan nettikauppa (Ei myy Japanin ulkopuolelle ;_; )

http://dioxin.sakura.ne.jp/ – Dioxinin kotisivut

http://myfigurecollection.net/item/13163 – MyFigureCollectionin tiedot figuurista

U mad, Suwako?

Tallennettu kategorioihin figuuri | Jätä kommentti

Esitellään fanituotteita: Osa 3 – Roguelikea Touhoun malliin

Tällä kertaa esittelyssä on Aquastylen ilmainen roguelike-peli Fushigi no Gensokyo Origin, joka on uudemmalla pelimoottorilla varustettu versio alkuperäisestä Fushigi no Gensokyo -pelistä.

Aiemmista blogauksista poiketen, tämänkertainen esittely hoidetaan pelivideon avulla, minkä luulisi välittävän huomattavasti enemmän informaatiota kuin mitä pelkin kuvin ja sanoin saisimme kerrottua. Näin siis teoriassa… Käytännön lopputuloksen voittekin tarkastaa itse:

Pelaajana toimii Selleri, ja äänessä hänen lisäkseen Punakone, Graus ja (enimmäkseen tuppisuuna istunut) allekirjoittanut.

Ja kuten aiemmin mainitsinkin, kyseessä on freeware-peli, jonka voi ladata ilmaiseksi tekijän kotisivuilta: http://www.aquastyle.org/moshiOLG/olg_top.html

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 1 kommentti

Esitellään fanituotteita: Osa 2.

Punakone: Muistathan muuten että sen esitelmän pitäis olla valmiina sitten illemmalla?
Selleri: Kiva tietää näin kolmelta aamuyöllä.

Sitten vain vilkuilemaan Töhöhyllystäni jotain kivaa. Yhtä hipster en osaa olla kuin edellisen päivityksen kirjoittaja, joten päädyin valitsemaan jotain näinkin popularisoitunutta kuin Meidochan no hibi -sarjan (メイドちゃんの日々 aka. Life of Maid-chan).

Useimmat tunnistanevatkin tämän thaimaalaisen Colonel AKIn väsäämän melkoista suosiota nauttivan Meidosan no hibi -nettisarjakuvan eli Life of Maidin jatkeeksi. Kyseessähän on neljän ruudun voimalla pyörivä slice of life -komedia, joka muuttaa Touhoun maailmaa fandomin mukaan siinä määrin että kaanonhomot vuodattavat verisiä kyyneliä. Nettisarjakuvana julkaistussa Meidosanissa myös hahmojen ulkoisiin ikäluokkiin kajotaan muuttamalla monet hahmoista käytännössä pikkulapsiksi, joista nuorten aikuisten oloisiksi jätetyt saavat huolehtia arkielämän kommellusten keskellä. Ja kaikki on niin söpöä että suurina annoksina nautittuna lukija kärsii sokerimyrkytyksen.

Meidochan etenee pitkälti nettisarjakuvasisaruksensa tyyliin, paitsi nyt monet aikuisina toimineet hahmot on muutettu lapsiksi ja pikkuisista taas vastavuoroisesti tehty isoja. Hahmojen roolit kuitenkin pysyvät ennallaan, joka johtaa satunnaisesti hulvattomiinkin tilanteisiin. (Pikku-Sakuya yrittää pitää huolta teininomaisista SDM:n asukkaista, Alice ja Patchouli ovat tietysti pikkuruisen Marisa-paran perässä juoksevia karmivia hämäriä tätejä jne.)

Kuppikokoihin liittyviä vitsejä ei suotta jätetä tekemättä, kun siihen näin hyvä tilaisuus tarjoutuu.

Tämä lienee sentyylisiä asioita joita joko inhoaa tai rakastaa, näkyvissä ei ole draamaa, ei juurikaan vauhtia & vaarallisia tilanteita eikä selkeästi etenevää suurta tarinaa. Seuraamme Chibikensokyrön arkielämiä päivän kerrallaan, eikä alun ja lopun merkiksi soiteta sen kummempia fanfaareja. Itsehän en voi muuta kuin pitää tästä rennosta otteesta, jota jokainen osa tarjoaa tason laskematta.

Meidochan-läpyskän alla on eräs toinen satunnainen Touhou-doojinshi, vieressä taas Neon Genesis Evangelionin suomijulkaisu. Eiväthän nämä nyt niin tuhottoman pieniä ole, vaikka keskimääräisesti doojinit ovatkin isokokoisempia.

Lehtisten koko on pieni ja taso korkea, sivuista en näe läpi ellen katso valoa vasten, kannet ovat jämeriä, ehkä vähän turhankin jäykkiä.

Lisätietoa itse doojinsheista: Osa 1 Osa 2 Osa 3

Colonel AKIn Pixiv-sivu (mm. Meidosania pääsee lukemaan täällä): http://www.pixiv.net/member.php?id=573811

Life of Maid -sarjis niille jotka eivät jaksa Pixiv-tunnuksia hankkia: http://danbooru.donmai.us/pool/show/678

Tallennettu kategorioihin doojin, doojinshi | 1 kommentti

Esitellään fanituotteita: Osa 1.

Tästä alkaa Touhou.fi blogin uusi artikkelisarja, jossa esittelemme teille jonkun Touhoufanituotteen, oli se sitten perusdoojinshi, fanipeli, musiikkia tai vastaavaa. Toivomme että nautitte ja löydätte uusia puolia Touhousta, joita ette ehkä odottaneet!

Sarja alkaa circlen Ami da kuzu (あみだ屑) doojinilla Nihon No Yoake Moko (日本の夜明けモコ.)

日本の夜明けモコ

Doojinin kansi antaa jo osviittaa siitä, että sisältö ei välttämättä ole sitä perushöttöä.

Nihon No Yoake Moko on kokoelma lyhyitä tarinoita ja sivuja teoksessa onkin 62 kappaletta eli suhteellisen paksusta kirjasta onkin kyse. Doojin alkaa tarinalla Mokousta hukkumassa jokeen, kaikesta päätellen Mokou ilmeisesti ei osaa uida ja kukaan ohi kulkevista Gensokyon asukkaista ei tunnu häntä tahtovan auttaa.

Teoksen ensimmäinen aukeama

Ja ennakko-odotukset lunastetaan jo ensimmäisellä sivulla. Mokoun ilmeet ovat jotain aivan muuta ja tämä teema jatkuu läpi teoksen.

Teoksen tuotannolliset arvot ovat hyvin korkeaa luokkaa. Piirtäjän, Sanosanoko (佐野さのこ), piirrosjälki on omalaatuista ja miellyttävää katseltavaa ja eri tarinoiden oivallukset huvittavia. Doojinin viehätys omalla kohdallani nojaa juurikin huumorin absurdiuteen.

Sivu

Ja tämä ei välttämättä ole edes hölmöimpiä paneeleja.

Painojälki Nihon No Yoake Mokossa on myös huippuluokkaa. Kannen pahvi on jämäkkää, miinuksena tosin siihen jää jälkiä, kuten naarmut, hyvin helposti, joten sitä on käsiteltävä varoen. Sisäsivut itsessään ovat myös korkealaatuisia, eikä painovirheitä juurikaan ole, tai minä en vain niitä löydä. Tässä kuitenkin on hieman moitittava paperilaadun ohuutta, normaalin lukulampun valossa näkyy taustasivu läpi. Hintaa doojinilla on uutena ollut noin 700 jeniä, joten laatukin on ymmärrettävissä.

Viimeinen sivu

Doojin loppuu kokoelmaan sanaleikkejä, jotka ainakin kirjoittajalta menevät ohi.

Hankintana oivallinen ja teos onkin päässyt osaksi kokoelmani suosikkejani. Suosittelen tutustumaan tekijän muuhunkin tuotantoon.

Lisätietoja circlestä löydätte täältä: http://doujinshi.mugimugi.org/browse/circle/4964/Amida-Kuzu/ sekä itse doojinista täältä: http://doujinshi.mugimugi.org/book/303952/

Circlen kotisivut puolestaan löytyvät osoitteesta http://amidakuzu.blogspot.com/

Tallennettu kategorioihin doojin, doojinshi, Touhou | 1 kommentti